Mitä eniten ajattelin tänään?

Henkilökohtaisessa elämässäni suurinta dramatiikkaa ovat Ruotsin Karesuvandosta ostetut broilerinfileet, joissa on 35 % suolavettä!  Ne maistuivat suolaiselta vesivaahdolta. Tuohduin taas kerran ostetun ruoan laadun ala-arvoisuudesta, voisin paasata siitä pitkään mutta jotenkin se tuntuisi tosi blondilta kun maailmassa on enimmäkseen tärkeämpiä asioita kuin minun ruokavalioni.

Kuohuttavatko hallituksen pajatsosta pompahtelevat kilpailukyvyllä ja viennin edistämisellä perustellut  julkisten palveluiden leikkaukset minua? Kyllä, mutta ennen kuin ehdin kunnolla kiihdyttää, ne on jo vedetty pois, loivennettu tai upotettu jonnekin poikaporukoiden saunailtoihin. Mutta missä ovat prosessikuvaukset, syy-seuraussuhteet, päättelyketjut, vaikuttavuusanalyysit? Hatustako ne heittelee? 

Ei siinä mitään että minä, krooninen epäilijä ja kestokriitikko, en kykene näkemään Sipilän hallituksen toimissa logiikkaa enkä uskottavuutta, mutta että kun Hesari  -ja jopa pohjoiset urheilulehdet – julkaisevat hallituksen toimia epäileviä juttuja, alkaa tuntua hermostuttavalta.  Tässä levottomassa ja epävarmassa maailmassa toivoisi että maata hallitseva porukka olisi fiksua ja harkintakykyistä. Juuri kun olin ajatellut että kuvittelen ja olen negatiivinen, tuli eläkkeelle jäävä työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen telkkariin ja sanoi että hallituksen toiminta on kuin heittäisi tikkaa pimeässä, katsotaan aamulla mihin osui. Loppukin turvallisuudentunteeni pulahti Muonionjokeen.

Olen katsonut pakolaisten tuloa silmät ymmyrkäisenä kuten kaikki muutkin. Vaikka viime päivinä Tornioon on tullut vähemmän ihmisiä kuin aikaisemmin, pakolaisten ja heidän lähtömaidensa tilanne on kiinnittynyt jokaisen vähänkään mediaa seuraavan tajuntaan. Suomessa me olemme poissa tolaltamme kun meille on lyhyessä ajassa tullut paljon enemmän pakolaisia kuin koskaan olemme voineet kuvitella.  Meillä maahanmuuttajia on ylipäätänsä hyvin vähän muihin Pohjoismaihin ja Länsi-Eurooppaan verrattuna. Maahanmuuttajien määrässä kuulumme ilman muuta samaan ryhmään entisten sosialistimaiden kanssa. Ehkä myös asenteissamme löytyy paljolti samaa maaperää. Oli minusta noloa että Suomi äänesti tyhjää kun Eu:ssa päätettiin pakolaisten jakamisesta järjestäytyneellä tavalla. Totta kai Suomen on  otettava vastuuta ja kyettävä sopimaan asioista, julmaa pelata sisäpolitiikkaa ihmishengillä.  

Koska ihmisen sosiaaliset piirit ovat  rajoittuneita, tapaan ihmisiä, jotka suhtautuvat pakolaisuuteen realistisesti, kuten: -Nyt on sellainen maailmanpoliittinen tilanne että ihmiset joutuvat lähtemään pakolaisiksi, ehkä tilanne tulee  jopa pahenemaan ja pitkittymään. Aivan, esimerkiksi Syyrian naapurimaat ovat jo ottaneet miljoonia pakolaisia vastaan, ei ihme että Eurooppaan lähtevät ne jotka voivat.  Tämä pitää ottaa käytännöllisesti,  järjestetään asumista, ruokaa, vaatetta, ohjausta, opetusta, terveydenhoitoa ja arkisia asioita joilla tässä maailmassa mennään eteenpäin. -Totta, usein on vaikea motivoida turvapaikan saaneita opiskelemaan suomea koska he haluavat lähteä niin pian kuin suinkin takaisin kotimaahan eikä suomenkielen osaamisella ole muualla käyttöä. -Muistattehan miten meidät otettiin Ruotsissa vastaan kun menimme sinne pakolaisina?  -Pakolaisuus ei tee ihmisestä pyhimystä, tietysti heissäkin on ikäviä ihmisiä eivätkä kamalat kokemukset ketään jalosta. -Totta kai tulee kaikenlaisia pulmia kun yhtäkkiä tulee paljon vieraita ihmisiä. Nyt sitten pitää opetella ratkomaan sellaisia asioita joita emme ole tottuneet ratkomaan. Jne, jne.

Ihan hullulta kuulostaa kun jotkut yrittävät tehdä uhreja meistä suomalaisista siksi että ihmiset muualta tulevat tänne turvaan.