Huomista Krimin kansanäänestystä jännitetään paitsi Krimillä,
myös Euroopassa, Venäjällä ja epäilemättä myös Obaman maassa. Kansanäänestykseen liittyy ennakolta
monenlaisia lausuntoja. Äänestystä pidetään epäaitona, koska äänestystulos on ennakolta selvä:
enemmistö krimiläisistä haluaa irrottautua Ukrainasta ja aloittaa liittymisen
Venäjään. Painokkaasti lännessä, myös
Suomessa, on korostettu, että äänestys on laiton koska Ukrainan valtion johto
ei sitä hyväksy. -Maallikkona voi pyöritellä silmiään. Se että
kansanäänestyksen lopputulos on ennakolta tiedossa, ei ole kummoinenkaan
uutinen. Suomessa monien vaalien lopputulos on ollut selvää jo ennen virallista
vaalipäivää, eikä vaaleja ole silti peruutettu tai julistettu laittomaksi. Meillä kunnallisvaalien äänestysprosentti on vain 50-60 % mutta silti paikallispoliitikot päättävät ihmiselon tärkeimmät asiat. Laittomuuden osalta on vaikea ottaa kantaa suuntaan
tai toiseen. Janukovitshinkin hallitus oli laillinen kunnes hänet kavereineen
ilmeisen hyvästä syystä häädettiin maasta ja valtaan nousi ei-vaaleilla valittuja,
mutta muuten symppiksemman oloisia ihmisiä. Laillisuus on sana, jolle puhuja ja kuulija
kunakin hetkenä antavat sopivat tulkinnat.
Sinänsä maallikko ei ihan kunnolla ymmärrä, miksi Krim ei voisi liittyä
Venäjään jos kerran väki siellä sitä haluaa? Edellyttäen tietenkin että
kansanäänestyksen tulos on aito, eikä ihmisiä ole painostettu tai pakotettu äänestämään
tietyllä tavalla. Onhan mahdollista, että
venäjänkielinen enemmistö pitää Venäjään kuulumista ihan luontevana eikä ole
niin hirveän innoissaan pyrkimässä kohti Eurooppaa ja Euroopan unionia kuin me
luulemme. -Aina jotain menee hullusti: jos Krim venäläistyy, tataarien oloista tulee kuitenkin vielä nykyistäkin kurjemmat. Venäjällä kymmeniä tuhansia ihmisiä on
osoittanut mieltään Putinia ja Venäjän Krim-toimia vastaan. Mielenosoitukset
Venäjällä tekevät positiivisen vaikutuksen, ei olisi vanhassa Neuvostoliitossa
marssittu ja nokiteltu Brezhneville.
Krimin irtoamista Ukrainasta vastustetaan lännessä mm. sillä ettei saa
rikkoa Ukrainan valtion rajoja. Taas
maallikko ajattelee että ainahan valtioiden rajat ovat eläneet. Valtioita on
muodostunut ja muovautunut monenlaisilla perusteilla ja prosesseilla, aika
usein yksi levottomuutta aiheuttava tekijä raja-alueilla on ollut kieli. Harvemmin
valtiota on vaihdettu äänestystuloksella kuin sotimalla. Vai onko kyse siitä että Krimin niemimaa
haluaa väärään suuntaan? Toki voi alkaa visioimaan mitä siitä seuraisi jos joka
maassa joku porukka olisi aina keräämässä kimpsuja ja kampsuja ja maata
vaihtamassa.
Kun telkkarin A-alkuisten ajankohtaisten ohjelmien avulla
yrittää kerätä ns. faktoja, alkaa ihmetellä toimittajien sotavimmaisuutta.
Toimittajat pyörein silmin maalailevat
uhkia ja yrittävät rakentaa valmiustiloja. Keskiviikon A-studioon oli laadittu taulukko
Pohjoismaiden, Viron ja Venäjän sotavoimista ja innokkaat toimittajat kärttivät
kommentteja Pohjoismaiden ja Viron ulkoministereiltä. Eiks ole järkkyy, hei, että Venäjällä on niin paljon suuremmat sotakalustukset kuin pienillä naapureilla!
Ihan korrektisti Viron edustaja muistutti Naton läsnäolosta alueella. Hups, Naton toimittajat olivat unohtaneet
taulukostaan. Hävetti ja hämmensi.
Erikoisinta A-alkuisten ohjelmien toimittajien esitystavassa on sotakiihkoisuus, sodan
mahdollisuutta käsitellään kuin mitä tahansa lupeissa olevaa skuuppia tai
lööppiä. Carl Haglundin pinnat nousee kun hän toistuvasti jaksaa joka ilta
rauhallisesti vastailla sotatäpinöissään oleville toimittajille.
Sympatia-antipatia
-keinulaudalla Obama ja USA näyttäisivät Ukrainan asiassa keikahtaneen korkealle, kun taas Putin on
alakynnessä. Ikään kuin suurvaltojen
välillä olisi jokin ero. Oman
käsitykseni mukaan niihin molempiin on
syytä suhtautua kaikilla varauksilla. Tasapuolisen häikäilemättömästi ne molemmat
sekaantuvat muiden maiden asioihin ja lähettävät omat kommandonsa tihutöihin
kun niiden intresseihin sopii. Lopputulemassaan tässä koko sopassa päätyy
ajatukseen, että kenelläkään ei ole
puhtaat jauhot pussissaan mutta olisi
mukavaa jos Carl Haglundeja ja Pekka Haavistoja olisi enemmän.
Media on verenhimoinen.
VastaaPoistaNiin on. Olen uskotellut itselleni että olisi joku ero asiamedian, lööppimedian ja nettipalstakeskustelujen välillä.
VastaaPoista