tag:blogger.com,1999:blog-84665055443193524412024-03-13T09:44:15.634-07:00Syksyllä pakkaanPäivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.comBlogger49125tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-29622341754360550202016-12-18T01:39:00.000-08:002016-12-18T01:39:00.556-08:00Gramman paikka suuressa kierrossa<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Tietoisen kuluttajan elämä käy työstä. KonMari on hiukan
asettunut taloksi huusholleihini mutta puhdasoppisuuteen on vielä pitkä matka. Helpointa oli aloittaa
vaatteista, niitä meni ihan mukavat säkilliset SPR:n kirpparille. Tosin aito
konmarilainenhan olisi hävittänyt ne tästä maailmasta kulkemasta, tavaraa kun
ei pidä siirrellä paikasta toiseen vaan kylmäverisesti hävittää pois suuresta
kierrosta. Kunnon konmarilaista minusta ei tule, en
usko koskaan pystyväni hävittämään valokuvia ja vanhoja päiväkirjoja jätän
jälkipolvien kiusaksi laatikkotolkulla. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Tehokkainta on estää tavaraa tuleminen kynnyksen yli. Askeettinen asenne on kuitenkin helpommin
hurskasteltu kuin tehty. Vuosia jatkunut asumiseni kahdessa asunnossa on kaikkea
muuta kuin ekologista koska monia tarpeettomia tavaroita tarvitaan pareittain.
Kuuntelin tulevaisuudentutkija Ilkka Halavaa, (muistaakseni Halava), joka
hehkutti miten tulevaisuudessa ei olla
yhteen asumispaikkaan sidottuja kuten
nykyisin vaan ihmisellä voi olla kaksi kotia. Poika, se on keksitty jo,
ajattelin, tuttavapiirissäni on koko joukko ihmisiä jotka työelämässä ollessaan
pendelöivät kahden paikkakunnan väliä, kuka mistäkin syystä. Eläköidyttyä pätkäasumiseen liitetään lastenlasten perheet, mökkiasuminen ja talvien
pidemmät oleilut lämpimissä maissa.
Monipaikka-asuminen on jonkinlaista modernia nomadismia, joka osaltaan
kuluttaa sietämättömästi luonnonvaroja paitsi matkustamalla, myös pitämällä tehottomassa käytössä tilaa ja
tavaraa. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Terävimpinä kausinani harjoitan täysin irrationaalista
hintojen ja tavaroiden ominaisuuksien tarkkailua. Miksi vessapaperin rullahinta
on kalliimpi mitä suuremman pakkauksen ostat? Useissa kaupoissa hinta näyttää
nousevan sentin pari kun pakkauskoko kasvaa, ihan epäloogista. Kannattaa kysyä asiaa myyjältä ja vasta sitten
miettiä kenelle takahuoneen kahvipöydässä nauretaan. Paljonko minttulaku maksaa eri kaupoissa?
Hinta näyttää vaihtelevan peräti 27-42 sentin välillä! Järkyttävää. Viimeksi
eilen olin lähes pyörtyä kun vertailin mineraalipuuterin hintoja ja
pakkauskokoja. Body Shopin purkki maksoi kuta kuinkin saman kuin Kicksin mutta
ensiksi mainitussa oli vain 4 grammaa kun taas Kicksin myymässä oli 9 grammaa…tai
eipäs! Vuosi sitten Kicksistä ostamassani purkissa oli 9 grammaa, nyt saman merkin purkissa olikin
nassuputua vain 8 grammaa ja hinta taisi olla muutaman euron kalliimpi! Jossain ovat ne aivoriihet ja tiimit, jotka
kehittelevät näitä pikkujekkuja kuluttajien kukkaroiden menoksi. Kuka jaksaa
seurata ja olla valpas tiedostava kuluttaja ? Käynkö tänään Kicksissä
huomauttamassa puuttuvasta grammasta?</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Vai olisiko sittenkin pitänyt ostaa Body Shopin purkki ja
luottaa että se on eettisempi ja ekologisempi?</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Välittömän ekologisuuden ja hintojen rinnalla laadun ja eettisyyden seuraaminen edellyttäisi kokopäiväistä monijäsenisen
työryhmän perustamista. Raaka-aineiden lähtöruudun, kemikaalien,
lisäaineiden, manipuolointien,
säilöntämenetelmien, pakkausmateriaalien, valmistusprosessien, kuljetus- ja
säilytysolosuhteiden selvittäminen on
töisevä operaatio ja kun siihen vielä lisätään tuotannon eettisyyden näkökulma
ja kysytään mm onko käytetty lapsityövoimaa,
ovatko työolosuhteet asialliset, maksetaanko työntekijöille säädyllistä palkkaa tarvitaan
tiheä ja rohkea globaali verkosto hommiin. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Lähtipäs tämä taas lapasesta. Miten voisi saada sellaisen
pääkopan, joka ei yhden gramman muutoksesta levauttaisi olohuoneen pöydälle
koko globalisaatiota?</span></div>
Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-61261733606233621282016-12-16T11:59:00.000-08:002016-12-16T11:59:02.193-08:00Verkostoja ja viittauksia<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Reipas pari viikkoa on ollut ensin framilla oliko pääministeri jäävi myöntäessään valtion
rahaa Terrafamelle, sitten, painostiko pääministeri Yleä, suostuiko Yle
painostetuksi, kuka sanoi kenelle mitä ja lopuksi on puhuttu kaikenlaista sekavaa. Juttu olisi ollut yhdentekevä ohikiitävä räpsäys jos pääministeri olisi ohjannut jääviytensä
selvitettäväksi, sanonut että pitääpä jatkossa olla huolellinen ja tämä on
tärkeä asia. Mutta pieleen meni kun
pääministeri ja hänen verkostonsa aloitti
asialla pilailun, uhittelun, heittäytyi
marttyyriksi tyylin ”täytyykö pääministerin suvulta kieltää yritystoiminta” ja
pääministeri ryhtyi sähköpostipommittamaan ylen toimittajaa.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Ja kuinkas sitten kävikään.
Keskustelu pääministerin esteellisyydestä muuttui kysymykseksi ylen
painostamisesta, johtamisesta ja
rahoituksesta. Traagista ja hilpeätä
koko hommassa on että alun perin tuskin kukaan oikeasti epäili pääministeriä
tietoisesta aseman väärinkäytöstä –mutta onhan esteellisyyskysymyksiä aina
syytä pohtia, mikä seikka pääministerillä
ja hänen verkostollaan meni yli sieto- ja ymmärrysrajan. Miten se voi olla
mahdollista? Pitäisihän kellojen soida –edes jälkikäteen –jos pääministerin
asemassa olevan kohdalla on edes teoriassa syytä pohdiskella esteellisyyttä. Peräkylän pikkuvirkahenkilökin
sen ymmärtää.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Minulla on toimiva teoria tähänkin. Joudun
nyt tekemään väyryset ja viittaamaan
itseeni, googlaamalla jostain historiasta löytyy
blogini antropologin katse kohti kepu- ja argumentti-ihmistä. En osaa linkittää
sitä tähän, sori sille. Kepu-ihmisen yhteydessä
kysymys verkostojen suosimisesta on kuin vaatisi leopardia tilille
pilkuistaan. Pohdiskelu kepu-ihmisen esteellisyydestä verkostotoimijana on epärelevanttia, mahdotonta, siksi sitä ei voi, eikä pidä edes tehdä. Argumentti-ihmiselle sanottakoon että ihan
turha siellä pyöritellä silmiä ja heitellä merkitseviä katseita. Kateellinen
olet kepu-ihmisen lojaalille verkostolle, jossa jäsenet ovat turvassa, pitävät toisistaan huolta ja tasoittavat rihmastoon kuuluville taivalta maan päällä. Juuri sellaisia verkostoja me kaikki haluamme. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Jännittävä soppa jatkuu. Ylessä</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">toimittajia jäi sairaslomalle, kirjoitteli
kirjeitä medialle,</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">irtisanoutui,</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">syytteli ja puolustautui. Pääministeri kertoi pohtineensa että heittää pyyhkeen kehään, "pitäkää tunkkinne". </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Moni pikkuvirkamies, ensihoitaja, poliisi, </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä ja opettaja
ällistelee </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">miten herkkiä ovat
ihmiset</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">politiikassa ja mediassa. Useissa
</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">julkisissa palveluammateissa –etenkään kaupungeissa
- ei vastaavalla herkkyystasolla työpäivää loppuun asti kestäisi. Suosittelen
entisen kollegan Koskiniemen Siskon kirjettä pääministerille, sekin löytyy
googlaamalla. </span></div>
</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-1541960585030761262016-11-17T09:07:00.003-08:002016-11-17T09:07:29.746-08:00Trump ja minä<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Moni on lainannut väittettä että elämme totuuden jälkeistä aikaa, en muista kuka lennokkaan lauseen alun perin lanseerasi. Luultavasti joku joka on ollut tässä maailmassa melko lyhyen aikaa koska me, jotka olemme tallustelleet täällä pidempään, tiedämme että totuus on aina ollut vaihdon väline ja hyvin tulkinnanvaraista.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Lähtökohtaisesti suhteeni Trumpiin oli välinpitämätön. Pikkuhiljaa ryhdyin noteeraamaan republikaanien ehdokaskandidaattia, joka päästeli suustaan mitä sattui ja vaikutti vitsiltä. Kun Trump sujahti puolueensa ehdokkaaksi, se vahvisti käsitystäni että republikaanit nyt ovat sellaisia. Kuulunhan siihen tuhahtelevaan porukkaan, joiden mielestä amerikkalaiset ylipäätään ovat jotenkin -äh - lapsellisia ja sillai pinnallisia ja jotenkin niitä niinku ei voi ottaa vakavasti, no joo, on siellä ollut joku hyvä kirjailija.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Koska asennoidun amerikkalaisiin kaikilla mahdollisilla ennakkoluuloilla, suhtauduin varauksella sekä Clintoniin että Trumpiin. Haukka tai honkkeli. Yritin kannattaa Clintonia koska hän on nainen ja demokraatti, sitä paitsi näistä kahdesta kuului kannattaa Clintonia jos halusi pitää itseään fiksuna ja siihenhän aina on tarvetta. Tump omalla toiminnallaan helpotti Clintonin kannattamista. Clinton kuitenkin menetti teoreettisen ääneni nähtyäni miten hän suorassa tv-lähetyksessään katsottuaan filmin Gaddafin surmaamisesta hekotti ja lohkaisi: ”We came, we saw, he died!” Ihminen, joka ei kunnioita kuolemaa, on vaarallinen. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Clinton sai enemmän ääniä, mutta Trump valitsijamiehiä. Voiton jälkeen Trump teki persut ja alkoi puhua maltillisia. Media meni sopeutumisvalmennuskurssille. Kansalainen alkoi miettiä että ehkä Trumpissa hyvää on että hän ei ole niin innokas maailmanpoliisi kuin Clinton olisi ollut ja ehkä hänen esikuntaansa tulee joku joka ymmärtää jotakin ilmastosopimuksesta ja ympäristövastuusta. Jos Nato-optio meiltä meni jäihin, hyvä niin, parempi koettaa pysyä väleissä kaikkiin ilmansuuntiin. Tunnustellaan nyt näitä tosiasioita taas meidänkin perällä.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Mutta sitä jäin miettimään, että jos Trumpin valinnassa, brexitissä ja nationalistien nousussa Euroopassa kyse on siitä että niin iso porukka kokee syrjäytyvänsä globalisaation seurauksena, eikö tälle asialle pitäisi tehdä jotakin? Eihän ilmiötä sillä voi kuitata että kyse on kouluttamattomista miehistä ja alemmasta keskiluokasta, reppanat kun eivät ymmärrä globalisaatiota, voivoi. Mitä ylimielisemmin ihmisten huoleen suhtaudutaan, sen varmemmin joku heidän äänensä haaviinsa nappaa.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<br />Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-36309524037201360842016-07-09T07:32:00.002-07:002016-08-05T13:15:53.529-07:00Lumivapaan kävelemisen taito<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Pohjoisessa asuen kesiin latautuu </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">odotus lumesta vapaasta kävelemisestä. Vapaasti
käveleminen on luultavasti yksi ihmisen atavistisimmista kokemuksista.</span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Useimmat kävelemisestä kirjoitetut kirjat
ovat puisevan tylsiä, miten ne muuta voisivat ollakaan koska kävelemisestä
kirjoittamisessa on oikeastaan vain kolme vaihtoehtoa: </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">kuvata </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">kropan
tuntemuksia, luontoympäristöä </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">tai omassa
päässä liikkuvia ajatuksia. Ympäristön kuvaamiseen kamera on useimpien sanojien </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">sanoja parempi, kroppaan ja pääkopan
sisältöihin suuntautuvissa kävelykirjoissa </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">kerrotaan enimmäkseen ihmisyhteisöjen
maailmasta ja</span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">kävely on </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">sivujuonteena, johon palataan yöpymisen tai
vaivojen ja </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">säiden vaihteluiden
yhteydessä. </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Thoreaun</span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">kulttikirjaa Kävelemisen taidosta </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">luin vain kolmekymmentä sivua kunnes olin </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">täynnä </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">ukon ylimielistä asennetta laaksossa puurtavia
maanviljelijöitä kohtaan. Joka tapauksessa jos kävelemisen sijaan haluaa lukea
kävelemisestä, aiheesta löytyy suunnaton määrä omakohtaisia kertomuksia,
luonto- ja elämäfilosofiaa, puhumattakaan pilgrim-kirjallisuudesta.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Perusjuttuhan on että ihmisen kuuluu siirtyä paikasta toiseen kävelemällä.
Kaikki muut siirtymisen tavat ovat humpuukia tai keinotekoista hömpötystä. Mutta
kuinka ollakaan, voidakseen kävellä rauhassa muutamia päiviä, ihminen joutuu
ensin turvautumaan lentokoneeseen, junaan tai bussiin.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Juhannuksena kävelin Storfjordista Kilpisjärven Koltaluoktaan. Jäin Eskelisestä Hattengin leirintäalueelle ja aloitin rinkkaretkeni
oikaisemalla luontevuutta jäljitellen norjalaisen maatilan pellonreunaa pitkin
kohti Signadalenin laaksoa. Päästäkseen Jäämeren puolelta reitin alkuun
Rognlille on ensin käveltävä reilu 20 kilometriä asteittain kapeammaksi muuttuvaa
kylätietä. Tiekävely kannattaa koska laakso on suunnattoman kaunis ja uteliaan ihmisen
on mukava kurkistella norjalaisia taloja ja ihmetellä millä ihmeellä ne täällä
elää ja miksi ne on tänne asettuneet. Yöllä
teltassa kuuntelin lähestyvää ukkosta kunnes ymmärsin että kivivyöryjähän ne ovat.
</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Innoissani pörheltelin eteenpäin kunnes eräästä talosta tuli
vanhempi mies ulos ja kysyi, olenko
menossa Barraksen reitille. Kyllä vain. Pahoitellen hän kertoi että minun olisi
pitänyt jo kolme kilometriä sitten mennä joesta viimeisen sillan yli. Kolme kilometriä
harhaan kuljettuna on kuusi kilometriä ja rinkka selässä se on vielä
enemmän. Lohdutukseksi hän kutsui minut
terassilleen kahville ja kantoi valtaisan kakkuvadin pöytään. Siinä me istuimme ja keskustelimme Signadalenin laaksosta, elämästä, kivivyöryjen pelkäämisestä ja virheiden tekemisestä. Minä
ryhdyin ajattelemaan huolimatonta kartanlukua onnellisena sattumana, aina tulen muistamaan ihmisen, joka oli niin ystävällinen
satunnaiselle ohikävelijälle. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Matka Rognlilta Gappolle on nousua tunturiylängölle. Varhaisen
kesän tulon ansiosta lunta ylhäällä tunturissa
oli enää vain laikkuina eikä vesienkään kanssa ollut odottamiani
hankaluuksia. Vasen kantapää alkoi kipeytyä
maantiekävelyn seurauksena ja lappasin
siihen kaikki mahdolliset voiteet mitä ensiapupussukasta löysin. Toisinaan tunturissa tapaa ihmisiä,
jotka sanovat tulleensa sinne etsimään ja löytämään itseään. Oman kokemukseni mukaan se mitä
itsestäni löydän, on hyvin fyysinen
olento, jonka havainnointi- ja vähäinen ajattelukapasiteetti kohdistuu
sellaisiin asioihin kuin särkeekö lonkkaa, selkää, polvea tai jotain muuta osaa. Onko nälkä, vessahätä, jano, muhkura
patjan alla, miten pidetään kamat kuivana,
miksi rinkka ei kevene? Kerran muistan
saaneeni yhden vähän nokkelamman ajatuksen mutta valitettavasti sekin tapahtui
bussissa kotimatkalla. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Gappolla yövyin neljänhengen pikkutuvassa, jonka kaapista
löytyvät viini- ja konjakkilasit, valitettavasi kumpaakaan juomaa minulla ei ollut
mukana. Tupa oli siisti ja suloinen, Tromssan turistforeningenin äsken
talkoilla siivoama. Kanssani tupaan osui Bergenissä opiskeleva tromssalaisstyttö,
jonka kanssa jaoimme huolta Euroopan militarisoitumisesta
ja epäuskoamme musta-valkoisesta maailmankuvasta, jossa Venäjä on paha
ja Nato hyvä. Pika pikaa referoimme
maidemme historiaa ja päädyimme siihen että molempien pienten maiden
edunmukaista on olla mahdollisimman neutraaleja ja kaikin tavoin keskittyä
rauhantyöhön. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Yksin tunturissa kulkiessa ajattelu suuntautuu omaan kroppaan
mutta sosiaalisissa kohtaamisissa ihmisten maailma on heti läsnä. Tähän tosin
voi liittyä kansallisia poikkeuksia.
Valljihat –joella pidin paussia ja paistelin trangiassa lettuja. Neljä ihmistä
kulki ohi minua edes vilkaisematta ja
tervehdykseeni vastaamatta. Kuulin että
he vaihtoivat keskenään hiljaa muutaman sanan suomeksi. En pidä itseäni mitenkään
sosiaalisena – se on työtäni – mutta aina löytyy vielä enemmän sisäänpäin
kääntyneitä. Mikä kumma siinä onkin että suomalaisen kyllä erottaa, niin
kadulla kuin tunturissa? </span></div>
Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-54993430876338951322016-04-09T01:47:00.000-07:002016-04-09T01:47:22.120-07:00Arkkipiispa ei ole sanonut mitään erityistä<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Luulen että Panama-papereista ei saada kovin pitkään
pidettyä meteliä koska ihan oikeasti kukaan ei jaksa olla hämmästynyt että on
tyyppejä, jotka kiertävät veroja piilottamalla rahansa ulkomaille. Panama-papereilla
tarkoitetaan yhdestä asianajajatoimistosta vuodettuja asiakirjoja. Vastaavia
toimistoja on maailmassa huru mykket,</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">jo
pelkästään Panamassa. Demokratioiden johtajat ovat kilvan tulleet esiin </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">kertomaan kuinka hengästynyttä </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">ja globaalia kamppailua he käyvät
veronkiertäjiä ja lusmuja vastaan. Muutamilla on ollut –gulps –henkilökohtaisia
ongelmia sovittaa taistelua ja omia, sukulaisten tai kavereiden
toimia. Masokistisen tyytyväisenä katselemme</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">
</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">kun Björn Wahlroos punottaa tv-kameroiden edessä ja vannoo
tietämättömyyttään kun paljastajat jo tietävät. </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Loppujen lopuksi kuitenkin suhtaudumme veronkiertäjiin </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">slaavilaisen coolisti, ihan kuin Venäjällä,
jonka kansalaisten tyytymistä mihin vain voimme uutisista ihmetellä.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Arkkipiispa Kari Mäkistä kohtaa tuntemani respekti on kohonnut. Kari Mäkisen humaanit ja sosiaalieettiset puheenvuorot ovat olleet
vastapuhetta heikommassa tilanteessa olevia tylyttävälle politiikalle. Edellisessä virkkeessä kirjoitin Mäkisen puheenvuorot rohkeiksi,
mutta deletoin rohkea –sanan. Mikä siinä
tökkäsi? Rohkeaksi voisi ihan hyvällä syyllä kutsua ihmistä, joka sanoo että
heikoilla olevista ihmisistä pitää huolehtia verovaroin eikä
hyväntekeväisyydellä, tai että kirkon pitää antaa apua jos hylkypäätöksen saanut
turvapaikanhakija sitä tarvitsee. Viime mainitun takia moni, jopa
hallituspuolueen kansanedustaja, uhosi eroavansa kirkosta. Koin sydänpysähdyksen
kun tajusin että meillä on valtaa käyttämässä ihmisiä, jotka käännyttävät oveltaan
nälkäisen ihmisen jos paperit eivät ole kunnossa. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Mutta miksi arkkipiispan puheenvuorojen kutsuminen rohkeiksi
tuntuisi kiusalliselta ja huolestuttavalta? Vastaus tulee siitä suunnasta, että
kutsumalla arkkipiispan puheenvuoroja rohkeiksi, toteaisi samalla että
useimmiten julkisuudessa esitetyt puheenvuorot ovat pelokkaita. Voisin tietysti
tarkoittaa rohkeudella arkkipiispan henkilökohtaista, poikkeuksellista
ryhdikkyyttä hänen tavanomaisiin sanomisiinsa verrattuna, mutta luultavasti rohkeus
olisi viitannut johonkin yleiseen keskustelukulttuuriin. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Jättämällä rohkeus -määrityksen pois, halusin korostaa että
arkkipiispa puhui kuin ihmisen kuuluu puhua, jos hänellä on jotain sanottavaa.
Kontekstoin arkkipiispan puheen 2010-luvulle vauraaseen Pohjoismaahan, jossa on koulutettu ja fiksu väestö, joka osaa arvioida asioita
historiallisissa ja yhteiskunnallisissa kehyksissään ja joilla on arvot
kohdillaan. Tässä kontekstissa arkkipiispa ei ole sanonut mitään erityistä. Jos
arkkipiispan puhetta pitää kutsua rohkeaksi, se kertoo että konteksti on jotain
muuta kuin kuvittelen. Siksi deletoin rohkean koska en kestä ajatella että
eläisin kontekstissa, jossa itsestäänselvyyksien sanominen on rohkeutta. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-18796032097027748022016-03-18T08:16:00.000-07:002016-03-18T08:16:56.618-07:00Missä luuraa rauhanliike?<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Uutisia ja ajankohtaisohjelmia katsoessa maailma alkaa
tuntua vaaralliselta paikalta. Siis se maailma, joka on oman elämänpiirin ulkopuolella. Tavallista tylsää elämää viettävän yksilön
elämän suurimmat riskit ovat ettei kykene hillitsemään mielitekojaan jääkaapin
ovella ja paisuu yli äyräidensä, tai unohtaa laittaa piikkarit jalkaan ulos lähtiessä
ja katkaisee koipensa liukkaaksi sliipatulla jalkakäytävällä. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Mutta sitten on nämä ison maailman asiat. Loppuuko Syyrian
sota? Murtuuko Eu? Mitä Venäjä meinaa? Voiko Trumpista oikeasti tulla presidentti? Mitä tässä maailmassa oikein tapahtuu? Näin
niin kuin päällimmäisinä. Oikeasti isojen asioiden rinnalla kotimaiset yhteiskuntasopimus
(ei kun kilpailukykysopimus) versio x tai ikuisuus-sote alkavat tuntua pieniltä jutuilta. Toisaalta
olen aina ihmetellyt ihmisen –tässä tapauksessa omaa- pääkoppaa, joka samaan
aikaan kykenee olemaan huolissaan maailmanrauhasta ja siitä, onko Muoniossa lauantaiaamuna
ladut ajettu auki. Miten samassa päässä,
samana hetkenä voi ajatella niin eri mittaluokan ajatuksia ja yhtä
huolestuneena ja keskittyneenä?</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Pienessä maailmassa pienet asiat ovat isoja harmeja, eihän
ihmisyksilöllä ole kuin tämä yksilön oma elämä, joka näillä opeilla eletään
tämän kerran. Silti hävettävältä tuntuu kun ison maailman piirissä tapahtuu
isoja asioita, ja kuitenkin oman elämän pienet asiat tulevat ensimmäisenä. Molempien
maailmojen asiat voivat välillä olla umpisekaisin ja usein näemme ison maailman pienen maailman linssin läpi tulkittuina. Pienessäkin maailmassa –vaikka siinä eläisi vain
yksi ihminen –on aivan kauhea määrä kilpailevia intressejä ja keskenään ristiriitaisia
arvokonflikteja ja haluamisia. Pientä maailmaa ihmetellessään alkaa tajuta
miten tolkuttoman vaikeata on saada Syyrian sota loppumaan koska osapuolia on
monia kymmeniä omine arvoineen ja pyrkimyksineen. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Olen vakuuttunut siitä että sotien ja väkivallan suhteen
pätee sama kuin muidenkin sotkujan, harmien ja ongelmien. Niiden ennaltaehkäisemiseen
kannattaa satsata vimmatusti koska irtipäässeen perkeleen saaminen takaisin
häkkiin on niin vaikeata. Olen ihmetellyt missä piileksii rauhanliike? Tarkoitan
siis sellaista rauhanliikettä, joka pitää rauhaa ykkösjuttuna ilman fuulaa että
joku olisi enemmän rauhan asialla kuin
joku toinen tai että rauhanliikkeen voi omistaa. Hämmästyttävän paljon ihan
arkielämässä törmää militantteihin asenteisiin ja pyrkimyksiin, etenkin 20-40 –vuotiaissa
ihmisissä. Höpsistä väitteelle että jokainen sukupolvi tarvitsee oman sotansa.
Taustalla on silkkaa hölmöyttä, suhteellisuudentajuttomuutta ja lintsattuja yhteiskuntaopin
ja historian tunteja –kaiketi niitä vielä kouluissa on? </span></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-45799548492371798092015-12-20T04:00:00.001-08:002015-12-20T04:00:06.300-08:00Joulumyyjäisissä sen huomaa<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Ihmiset katselevat mutta eivät osta. Yhtäkkiä kuluttamisessa
on laitettu jarrut päälle. Tavaraa tarkastellaan tavarana, joka on asetettu
esille ja on siinä paikallaan, mutta tavaran näkemisestä ei seuraa, että sen pitäisi sujahtaa selkäreppuun ja tulla kotiinkannetuksi. </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Rahattomuus on järkeenkäypä syy olla ostamatta, mutta myös ne, joilla olisi varaa, ovat lakanneet shoppaamasta. Tavara</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"> jätetään
paikalleen eikä sitä todennäköisesti edes ikävöidä.</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">
</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Ostamatta jätetyn tavaran
ikävöinti vihjaa tulevaan ostamiseen mutta potentiaalisen ostajan ja tavaran
välisen tunnesuhteen puuttuminen kertoo perustavaa laatua olevasta murroksesta.
Omaa havaintoani tukevat kauppiaiden haastattelut ja ennen joulua alkaneet
alennus- ja loppuunmyynnit.</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Maailman
kirjat ovat sekaisin muutenkin kuin säiden osalta. Vai liittyvätkö ne
toisiinsa? Keskelle talvea pyrkivä kesä suistaa ihmiset totutuilta raiteiltaan.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Mitä tapahtuisi jos ihmiset lakkaisivat kuluttamasta tai
ostaisivat vain mitä todella tarvitsevat? Marx ja sen kaverit aikoinaan ajattelivat
että kun saamme välttämättömät tarpeet tyydytettyä, alamme suuntautua itsemme kehittämiseen,
taiteisiin ja tieteisiin. Toistaiseksi tämä kohta sinänsä mainioissa teorioissa
meni metsään. Perustarpeiden jälkeen on löytynyt aina uusia tarpeita
tyydytettäväksi ja tieteisiin ja taiteisiin paneutuminen on siirtynyt
tuonnemmaksi.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Onko maailmassa jotakin, mikä ei perustuisi kuluttamiselle
tai jotenkin siihen kietoutuisi? Joku evoluutiobiologi sanoisi, ettei voi ollakaan, kuluttamisen avulla ja
siihen liittyvillä merkityksillä me huolehdimme siitä että juuri meidän
geenimme menevät eteenpäin. Pari sataa vuotta sitten hyvin syöneet geeninkuljettajat
onnistuivat geeniensä jatkolähetyksissä
riutuneita lajitovereitaan paremmin. Nykyään omien geenien kelpoisuutta joutuu
osoittamaan vaatteilla, autoilla, matkoilla, varmalla habituksella,
trimmatulla kropalla ja kaikella sellaisella. Merkitseekö hiipunut kulutusinto
etteivät ihmiset halua enää lisääntyä ja turvata omien geeniensä matkan
jatkuvuutta? Ehkä tämä on hätiköity johtopäätös.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Jotenkin tuntuu hupaisalta leikkiä ajatuksella että ihmiset
vain yksinkertaisesti väsyvät ostamaan tavaroita. Ei viitsi. Ei hotsita.
Hohhoijaa. Noita on nähty. Talousuutisia lukiessa ymmärtää että laajamittainen
kulutuksesta kieltäytyminen suistaisi maailman raiteiltaan. Pienikin notkahdus
tai edes viimevuotisella tasolla pysyminen saa aikaan huolestuneita kannanottoja hallitukselta
ja elinkeinoelämältä. Ehkä kulutuksesta kieltäytyminen on kansalaisten
passiivis-aggressiivisista vastarintaa hallituksen politiikkaa kohtaan? Kun
ette te, ei mekään sit, katotaan kellä kantti kestää. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Jos kuluttaminen ei olisi niin tärkeä tapa erottautua ja
liittoutua, mikä sitten olisi? Kunnon idealisti sanoisi että erottautumisen tarve on tuotettu tarve, nimenomaan
kulutuskysynnän kasvua varten meidät on saatu taistelemaan paikastamme
tavaroiden ja merkkien avulla. Mutta k</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">erta kaikkiaan ei sytytä mikä voisi olla erottautumisen ja liittoutumisen tapa, joka ei lopulta kietoutuisi
ainakin jonkin asteiseen kuluttamiseen, ennemmin tai myöhemmin, niin sitä on tässä maailmassa kiinni.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-60946381256353201852015-12-13T11:43:00.003-08:002016-03-23T12:40:36.715-07:00Vapautuminen Heideggerin lukemisesta ja suuntautuminen pääsiäiseen<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Viikonloppu sujuu mainiosti ilman että puhuu kenenkään
kanssa, ei ainakaan samassa tilassa. Tuleehan sitä lörpöteltyä puhelimessa, somea
ei lasketa, se on sama kuin ketsuppi ilman tomaattia. Pari vuorokautta sujahtaa
hetkessä kuljeskelemalla huoneesta toiseen, siirtelemällä tavaroita, vilkuilemalla
ilmastonmuutossopimuksen etenemistä ja pakkailemalla tulevaa matkaa varten. Välillä
pitää istahtaa miettimään, minne olikaan menossa ja mitähän muilla on siellä
päällään. Jos siihen lisää hiukan ruoanlaittoa, hiihtolenkin, saunan ja
englantilaisia murhia, viikonloppua on ohipelattu. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Lauantaiaamuna maastouduin sohvannurkkaan ja luin loppuun
viikkoja sitten aloittamani Petri Tammisen
Meriromaanin. Maailmaan heitetty merikapteeni Huurna on hetkittäin sisällä
omassa elämässään mutta ei kuitenkaan. Junan
ikkunasta hän katsoo maaseutumaisemassa kököttävää mökkiä ja unelmoi, miten mukavaa olisi
sen peräkamarissa käpertyä villaröijyn lämpöön. Ja saman tien Huurna näkee itsensä
katsomassa mökin ikkunasta ja toivovansa olevansa ohikiitävässä junassa matkalla pois. Ihan kylmät väreet
menee, miten joku osaa sen niin hyvin ja yksinkertaisesti kertoa, elämän
kummallisuuden. Onneksi olin varautunut Tammisen laatuun ja lainannut kirjastosta
lukupinooni myös Enon opetukset ja Piiloutujan maan. Kaikki kolme Tammisen
kirjaa luettuani tajusin että minun ei enää tarvitse yrittää lukea Heideggeria
koska samat ajatukset voi lukea Tammisen kirjoista ja todennäköisyys, että
ymmärtää jotakin, on suurempi.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Tammisen kirjojen välipaloina hotkaisin Tätä on lean –Ratkaisu
tehokkuusparadoksiin ja Suoranta & Ryynäsen Taistelevan tutkimuksen.
Tiedättehän leanin, tämän opin jolla turha tuherrus karsitaan työnteosta ja
keskitytään tekemään sitä mitä ollaan tekemässä. Perustehtävään keskittyminen
löydetään aina uudelleen. Tässä iässä alkaa jo hermostuttaa kun taas on
hoksattu että asiakkaiden tarpeisiin vastaaminen on se juttu miksi asiakastyötä
tehdään. Mten se perusasia voikin aina ja uudelleen hävitä tullakseen uudelleen löydetyksi? Dejà vu sille. Maailman pelastukseen kannustava Taisteleva tutkimus
pitäisi pakkoluetuttaa nuorisolla ja toivoa että ne siitä jotakin ymmärtäisivät.
On kai opiskelijoilla vielä käytännön harjoittelujaksojakin?</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Sunnuntai-iltapäivänä menin pariksi tunniksi työpaikalle tekemään
to do –listan asioista, jotka on ennen joulua hoidettava ja siivoamaan
paperitavaraa. Koska suhtaudun kirjoihin vakavasti, minun on vaikea heittää
paperinkeräykseen raportteja ja kirjoja, joita konttoriin vuosien mittaan
siunaantuu. Kerään niitä salaa sivukomeroihin, josta ne muutaman vuoden
kuluttua liikkuvat kohti paperinkeräystä. Mitä tehdä vuoden 2014 sosiaali- ja
terveydenhuollon lainsäädännölle kun vuoden 2015 kirja on hyllyssä ja 2016
tilattuna? Monet eivät varmaankaan enää edes tilaa sitä paperisena koska kaikki
on netissä ja muuttuu jatkuvasti. Kuulun katoavaan sukupolveen, joka luulee että oikea tieto on paperilla.</span></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Muistan jostain lukeneeni vinkin pääsiäisaskartelusta, miten
hylättävistä kirjoista voi tehdä kasvatusastian rairuoholle. </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Paperiveitsellä kaiverretaan kirjaan kannesta
alkaen halutun muotoinen monttu, sopivan syvyinen, vuorataan muovilla, multa
kulhoon ja rairuohon siemenet </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">kasvamaan.
Rienaukselta se kirjan kunnioittajasta tuntuu, mutta mikä ettei se ole ihan
kunniallinen välivaihe tummanvihreälle lähes 1000-sivuiselle teokselle matkalla
selluloosaksi ja uuteen tulemiseen. </span></div>
Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-38753384921149756712015-11-28T14:25:00.000-08:002015-11-28T14:45:29.487-08:00Jari Sillanpää ja vapaus<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Työpaikan pikkujoulu oli onnistuneesti rakennettu hupaisalle
yhdessäololle ja Siltsun konsertille. Tai siis Siltsu suunnilleen puolitoista tuntia lauloi ja hurmasi yleisöään. Ihana, ammattimainen, sopivasti itseironinen
ollakseen ärsyttämättä. Yleisö pakkaantui tiiviiseen sillipurkkiin tanssilattialle
tapailemaan kropallaan musiikin kulkua </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">ja tuijottamaan esiintyjää. Tunnelma oli
hyväntuulinen ja hilpeä, yleisö oli kaikenikäisiä, ehkä voittopuolisesti</span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">meitä keski-ikäisiä naisia, jotka olimme
liikkeellä kavereiden ja työporukoiden kanssa. Pariisin terrori-iskusta oli
muutama päivä ja luulen etten ollut ainoa, jonka mielessä muutaman
punaviinilasinkin jälkeen kävi, että jotenkin tällaista oli ravintolassa, jonne
terroristin iskivät</span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">tappamaan ihmisiä. Se
mitä oli sekunti sitten muuttui ihan muuksi, eikä se sekunti siellä olleille
ihmisille sellaisena koskaan palannut.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Minulla menevät päässä sekaisin Lähi-idän maat ja vallankumoukset
mutta muistan katsoneeni jotakin ajankohtaisohjelmaa, jossa kadulla heilui
joukko nuoria miehiä, luultavasti Afganistanissa, jonkin kumouksen jälkeisessä
iloisessa humussa. Freedom, liberté! Toimittajan kysymykseen, mikä vapaudessa on
tärkeintä, he vastasivat loistaen, että nyt he pääsevät katsomaan amerikkalaisia
elokuvia. Ja minä kun olin odottanut yleviä lauseita, joissa suosikkisanat, kuten yhdenvertaisuus, sananvapaus, moniarvoisuus, on kumouksellisessa
prosessissa jalostettu toimivaksi yhteiskunnaksi. Mutta että elokuviin! Katsomaan
amerikkalaisia toimintaleffoja! </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">-Tämä leffajuttu oli vuosia sitten. Nyt riehuvat
isiksen ja sen liittolaisjoukkojen vihan kohteena on länsimainen,
amerikkalainen ja eurooppalainen elämäntapa. Yhtenä nippuna me olemme heille ”niitä”,
joilla ei ole ihmisarvoa tai elämisen oikeutta koska olemme vääriä ja
virheellisiä. Samalla tavalla me niputamme ne, jotka pakenevat terroria ja
väkivaltaa Eurooppaan ja alamme suojautua ”niitä” vastaan. Koko ajan syntyy
uusia ”niitä”, ”meitä” on yhä vähemmän.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Siltsua kuunnellessani mietin vapauttani. Mitä jos joku nyt
tulee kysymään minulta, mikä vapaudessa on minulle tärkeintä, vastaanko että
huojuminen Siltsun konsertissa? No en tietenkään, sekunnin mietinnällä
länsimainen nainen alkaa puhua koulutuksesta, työssäkäynnistä, vapaudesta
päättää itse ihmissuhteistaan, seksistään, rahoistaan ja muusta sellaisesta.
Kahden sekunnin mietinnällä avaamme keskustelun siitä miten vaikeasti
määritettävä käsite vapaus on ja miten sitä on tarkasteltava monesta
näkökulmasta ja lopultakin kyse on subjektiivisesta kokemuksesta. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Kolmen sekunnin mietinnällä menee hiljaiseksi.
Intellektuaalisesti kiehtova pohdinta vapauden subjektiivisesta
kokemuksellisuudesta on rienaavaa ja julmaa kun edessä on raakaa psyykkistä,
fyysistä ja rakenteellista väkivaltaa ja terroria. Omaa elämäntapaa on yhtä
vaikea ymmärtää kuin muidenkaan. Ei oikeus mennä Siltsun konserttiin ole
olennainen asia elämässä mutta siitä tulisi sellainen, jos joku yrittäisi estää
tai kieltää menemästä. Sellainen voisi olla jonkin paljon pahemman alkua. </span></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-42963936323862045742015-10-12T12:18:00.001-07:002016-03-18T08:17:27.983-07:00Mitä eniten ajattelin tänään?<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Henkilökohtaisessa elämässäni suurinta dramatiikkaa ovat
Ruotsin Karesuvandosta ostetut broilerinfileet, joissa on 35 % suolavettä! Ne maistuivat suolaiselta vesivaahdolta.
Tuohduin taas kerran ostetun ruoan laadun ala-arvoisuudesta, voisin paasata
siitä pitkään mutta jotenkin se tuntuisi tosi blondilta kun maailmassa on enimmäkseen
tärkeämpiä asioita kuin minun ruokavalioni.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Kuohuttavatko hallituksen pajatsosta pompahtelevat kilpailukyvyllä
ja viennin edistämisellä perustellut julkisten palveluiden leikkaukset minua? Kyllä,
mutta ennen kuin ehdin kunnolla kiihdyttää, ne on jo vedetty pois, loivennettu
tai upotettu jonnekin poikaporukoiden saunailtoihin. Mutta missä ovat
prosessikuvaukset, syy-seuraussuhteet, päättelyketjut, vaikuttavuusanalyysit?
Hatustako ne heittelee? </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Ei siinä mitään että
minä, krooninen epäilijä ja kestokriitikko, en kykene näkemään Sipilän
hallituksen toimissa logiikkaa enkä uskottavuutta, mutta että kun Hesari -ja jopa pohjoiset urheilulehdet –
julkaisevat hallituksen toimia epäileviä juttuja, alkaa tuntua
hermostuttavalta. Tässä levottomassa ja
epävarmassa maailmassa toivoisi että maata hallitseva porukka olisi fiksua ja
harkintakykyistä. Juuri kun olin ajatellut että kuvittelen ja olen negatiivinen,
tuli eläkkeelle jäävä työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Erkki
Virtanen telkkariin ja sanoi että hallituksen toiminta on kuin heittäisi tikkaa
pimeässä, katsotaan aamulla mihin osui. Loppukin turvallisuudentunteeni pulahti
Muonionjokeen. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Olen katsonut pakolaisten tuloa silmät ymmyrkäisenä kuten kaikki
muutkin. Vaikka viime päivinä Tornioon on tullut vähemmän ihmisiä kuin
aikaisemmin, pakolaisten ja heidän lähtömaidensa tilanne on kiinnittynyt jokaisen
vähänkään mediaa seuraavan tajuntaan. Suomessa me olemme poissa tolaltamme kun
meille on lyhyessä ajassa tullut paljon enemmän pakolaisia kuin koskaan olemme
voineet kuvitella. Meillä maahanmuuttajia on ylipäätänsä hyvin vähän muihin Pohjoismaihin
ja Länsi-Eurooppaan verrattuna. Maahanmuuttajien määrässä kuulumme ilman muuta
samaan ryhmään entisten sosialistimaiden kanssa. Ehkä myös asenteissamme löytyy
paljolti samaa maaperää. Oli minusta noloa että Suomi äänesti tyhjää kun Eu:ssa
päätettiin pakolaisten jakamisesta järjestäytyneellä tavalla. Totta kai Suomen
on otettava vastuuta ja kyettävä
sopimaan asioista, julmaa pelata sisäpolitiikkaa ihmishengillä. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;"><br /></span></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Koska ihmisen sosiaaliset piirit ovat rajoittuneita, tapaan ihmisiä, jotka suhtautuvat
pakolaisuuteen realistisesti, kuten: -Nyt on sellainen maailmanpoliittinen
tilanne että ihmiset joutuvat lähtemään pakolaisiksi, ehkä tilanne tulee jopa pahenemaan ja pitkittymään. Aivan,
esimerkiksi Syyrian naapurimaat ovat jo ottaneet miljoonia pakolaisia vastaan,
ei ihme että Eurooppaan lähtevät ne jotka voivat. Tämä pitää ottaa käytännöllisesti, järjestetään asumista, ruokaa,
vaatetta, ohjausta, opetusta, terveydenhoitoa ja arkisia asioita joilla tässä
maailmassa mennään eteenpäin. -Totta, usein on vaikea motivoida turvapaikan
saaneita opiskelemaan suomea koska he haluavat lähteä niin pian kuin suinkin
takaisin kotimaahan eikä suomenkielen osaamisella ole muualla käyttöä. -Muistattehan
miten meidät otettiin Ruotsissa vastaan kun menimme sinne pakolaisina? -Pakolaisuus ei tee ihmisestä pyhimystä, tietysti heissäkin on ikäviä ihmisiä
eivätkä kamalat kokemukset ketään jalosta. -Totta kai tulee kaikenlaisia pulmia
kun yhtäkkiä tulee paljon vieraita ihmisiä. Nyt sitten pitää opetella ratkomaan
sellaisia asioita joita emme ole tottuneet ratkomaan. Jne, jne.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif; font-size: large;">Ihan hullulta kuulostaa kun jotkut yrittävät tehdä uhreja
meistä suomalaisista siksi että ihmiset muualta tulevat tänne turvaan. </span></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-56394595545051556252015-08-28T00:04:00.000-07:002015-08-28T05:45:16.213-07:00Rikkaan Hannun ja Niilas Saaran perässä tunturissa<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Uudelleen ja uudelleen toistelimme toisillemme, miten uskomatonta
ja hienoa on, että joku voi olla niin hullu, että tuo teatteriporukan esittämään Samuli Paulaharjun
kertomuksia erämaahan! Ja viitenä kesänä! Ja vielä hullumpaa: ympäri maata lähtee
liikkeelle väkeä Helsingistä, Tampereelta, Kuusamosta, Muoniosta, kuka
mistäkin, nousee autoon, bussiin, junaan
tai lentokoneeseen, matkustaa
Njurgalahteen ja kävelee 15 kilometriä rinkka selässä päästäkseen katsomaan
reilun puolen tunnin teatteriesityksen erämaassa, kännyköiden ja verkkojen ulottumattomissa. Meitä,
jotka olemme vannoneet tulevamme joka vuosi, on jo monia kymmeniä ja me olemme ihan
täpinöissämme. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Viitenä kesänä Juha Hurmeen ryhmä esittää Samuli Paulaharjun
teoksesta Tunturien yöpuolta tarinan papista Niilas Saaran kiroissa ja toisen
kertomuksen, joka liittyy paikkaan, jossa teatteriesitys tapahtuu. Tänä vuonna
Lemmenjoen kansallispuistossa, lähellä komeaa Ravadaskönkään putousta katsoimme,
miten kävi kun ahneet ihmiset lähtivät etsimään rikkaan Hannun kätkemää
aarretta. Ihan varmaan aarre jäi
löytämättä ja ahneille tuli ikävä loppu. Tarina Talmulahden papista on
ohjelmiston vakio. Pappilalle annetuista oikeuksistaan kiinnipitävä pappi uhmaa
( kuitenkin pelokkaasti?) Niilas Saaran kieltoa ja ampuu pappilan viljelyksiä
syövän poron. Niilas Saara kiroaa papin
taajomaan kuin kuoleva poro taajoi, taajominen tarttuu myös seurakuntaan, lopulta pappiparka hukuttautuu Talmujärveen.
Hurme kertoi valinneensa Talmulahden papin ohjelmiston toistuvaksi
esitykseksi koska tarinassa on asennetta. Totta vie on asennetta. Pätevä on
tarina tänäkin päivänä, jos nyt ei ihan kirjaimellisesti, rakenteen kulultaan
kuitenkin. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Operaatio Paulaharju on
jykevää ja sinnikästä vastavoimaa kaikelle sille, joka tukkii
poukkoilevaan tajuntaamme mediasta, somesta,
projekteista, tehostusohjelmista, kvartaaleista. Vastavoimaa pelolle maailmasta, joka tunkeutuu meidän kotireviirillemme,
vastavoimaa olla hetken vähällä vaivalla eettinen ja unelmainen, vastavoimaa helppoudelle,
nopeudelle, kauppojen ympärivuorokautiselle aukiololle, saavutettavuudelle, taustamusiikille,
kepeydelle ja kaikelle, mitä elämänä esitetään. Jos jostakin haluaisin urputtaa, niin kesän
2015 liberaalista suhtautumisesta veneen käyttöön matkalla teatteriin.
Toivottavasti vastaavanlainen lipeäminen vaivannäön periaatteesta ei Operaatio
Paulaharjussa toistu. Ihmisen kuuluu kävellä.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Jos olisi pakko sitoa Operaatio Paulaharju johonkin
viitekehykseen, sen serkkuja olisivat slow- kategoriaan kuuluvat slowlife –teemat, mutta viisi vuotta vaivannäköä polttiaisten keskellä, ei niin
trendikkään Paulaharjun äärellä, on jotain, mikä ei istu mihinkään kategoriaan. Viiden vuoden teatteriprojekti ei hoida juttuja tässä eikä nyt. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Oma
kokemukseni Operaatio Paulaharjusta on, että se on ennen kaikkea
lohdullinen. Lohdullisuudella en
tarkoita pelkästään sitä, mitä Hurme ryhmänsä kanssa tekee, vaan kokonaisuutta,
johon kuulumme myös me yleisö, jotka maanittelematta haluamme osallistua sellaiseen, mitä pidämme merkityksellisenä ja tärkeänä. –Tärkeätä tässä kokemuksessa on jokin
sellainen, joka itsestään selvänä lähtee siitä, että menneisyys elää meissä,
eikä ruumiimme ole hengestä irrallaan tänäkään päivänä. Kun Operaatio
Paulaharju päättyy vuonna 2018, lupaan sanoa tämän paremmin. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Jotta pääsette jyvälle mistä puhutaan, alla muutama linkki:</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><a href="http://www.operaatiopaulaharju.fi/kesa.html">http://www.operaatiopaulaharju.fi/kesa.html</a></span><br />
<br />
<a href="http://www.veikkovasama.fi/tekstit/?p=2217"><span style="font-size: large;">http://www.veikkovasama.fi/tekstit/?p=2217</span></a><br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305979489574"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305979489574</span></a></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://syksyllapakkaan.blogspot.fi/2014_08_01_archive.html"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">http://syksyllapakkaan.blogspot.fi/2014_08_01_archive.html</span></a></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-48355040186769818002015-07-26T04:47:00.000-07:002015-08-27T14:07:38.880-07:00Monikulttuurisuustaidot äitiysneuvolaan<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Etykistä –kuten monista muistakin asioista on jo
neljäkymmentä vuotta. Omat muistikuvani
tästä merkittävästä kokouksesta ovat hävettävän huterot, vaikka olinkin ns. tiedostava
lukiolainen. Itse kokouksen aikaan olimme sekalaisella nuorisoporukalla Helsingin satamassa lähdössä ensin laivalla
Puolan Gdanskiin ja sieltä Sopotin kautta Itä-Eurooppaa kiertämään. Laiva muuten oli legendaarinen Gryf, jossa
laivamiehet aamulla pesivät vesiletkulla kannen pätkääkään noteeraamatta siellä
makuupusseissa nukkuvan länsinuorison kiljumisesta. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Gryfin lähtöä odotellessa lähdimme ystävättäreni kanssa
kiertelemään sataman ympäristöön. Kiipesimme Kaivopuiston kallioilla ja
ihailimme hienoja vanhoja rakennuksia. Pujahtelimme talojen pihoissa ja menimme
kaikkialle, mikä vaikutti kiinnostavalta. Söpö
univormupukuinen nuorimies tuli sanomaan että olemme luvattomalla alueella. Miten
niin, me vaan tultiin katsomaan kun on niin kaunis talo ja puutarha, mikä talo
tää sit nyt on? Nuorimies selvensi että tämä on Neuvostoliiton suurlähetystön
aluetta. Ai, eiks täällä voi olla? Mihin nuorimies: tämä on kiellettyä aluetta,
mutta kyllä tytöt saa täällä olla. </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Lörpöttelimme
hetken kaikkea mukavaa, univormupoika olisi mielellään jatkanut rupattelua
kanssamme mutta Gryf oli lähdössä. Sisällä suurlähetystössä
Brezsnev, Gromyko ja heidän kaverinsa hioivat kokousstrategioita mutta meitä
kiinnostivat aivan muut asiat ja univormupoikakin olisi mieluummin lähtenyt
kanssamme kuin jäänyt vahtimaan autiota puistoa. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><span style="line-height: 115%;">Valtioiden väliset suhteet olivat 70-luvun puolivälissä
jännitteisiä, Eurooppa ja Berliini
olivat muurien jakamia mutta toisaalta paikalliset turvajärjestelyt olivat
viattoman herttaisia. Ainakin siltä se näytti. </span><span style="line-height: 115%;">Toisaalta samalla reissulla
jurotimme Puolan ja Tsekkoslovakian välisessä tullissa kahdeksan tuntia
odottamassa että tulliviranomaiset päättäisivät, mitä tietoja he meistä
haluavat ja hyväksyykö jossain kaukana oleva päällikkö meidän käynnin
yksitellen ja vartioituna vessassa.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><span style="line-height: 115%;">Budapestissa keski-ikäinen mies sai
bussissa yhtäkkiä hirveän pauhu- ja emotiokohtauksen </span><span style="line-height: 115%;"> </span><span style="line-height: 115%;">kuultuaan että olemme Suomesta. Hän huusi että
haluaa pois Unkarista, kaikki haluavat pois, he pelkäävät, eikä heillä ei ole
vapautta. Tilanne oli kamala, emme osanneet sanoa mitään, emme ymmärtäneet
mitään, kenenkään bussissa istujan ilme ei värähtänytkään, mies jäi sanojaan
toistellen pois bussista, me jatkoimme hämmentyneinä matkaa. Mies puhui koulutetun
ihmisen englantia ja oli kaikin tavoin olemukseltaan toisinajattelija. Paitsi
että sellaista sanaa kuin toisinajattelija ei tainnut silloin olla
sanastossamme.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Monet asiat ovat muuttuneet mutta jokin on pysynyt
samana. Neljäkymmentä vuotta sitten Suomessa lähes jokaista henkäystä
arvioitiin siitä näkökulmasta, hyväksyttiinkö henkäys Neuvostoliitossa. Nyt
tekemisemme käytetään Euroopan Union kontrollissa mutta samalla pälyillään Venäjälle,
ei kai ne vain loukkaannu että me mallioppilaana peesataan unionin sanktiofraktiota.
Kummassakin suunnassa suhtaudutaan sekä ärtyneesti että pilkallisesti
sätkyttelyymme. On se ihan oikeesti himskatin kinkkistä olla tyylikäs, ryhdikäs ja
suoraselkäinen tällä geopoliittisella stagella. Ja sitten tulee joku kansanedustaja
Immonen ja kertoo unelmastaan että
joskus olisimme valtio vailla monikulttuurisuutta. Siis mitä? Kun juuri tässä kaiken
mahdollisen välimaassa monikulttuurisuustaitoja pitäisi opettaa jo
äitiysneuvolassa. <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-35121532943837708032015-07-14T08:56:00.000-07:002015-07-15T11:59:16.145-07:00Tarjoutuisinko ratkomaan Kreikan ja Eu:n kriisiä?<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Edellisen kerran rahataloudesta häipymistä pohdittiin
tuttavapiirissäni 90-luvun laman alkaessa. Ihan järkevät –ei siis viherpiperhörhöt
– päätyivät silloin samaan mihin minä: tässä epävarmassa maailmassa on tosi
paikan tullen viisainta omistaa jonkin verran maata, osata viljellä vihanneksia,
pilkkoa puita ja kalastaa. Ne taidot on myös syytä opettaa lapsilleen ja lapsenlapsilleen
vaikka kuinka urbaania oltaisiin.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Samaa olen miettinyt taas Kreikan kriisiä seuratessa, ehkä 90-lukulaista
itseäni huolestuneempana. Silloin vielä olin taipuvainen uskomaan että maailmassa
hyvät demokraattiset käytännöt valikoivat ihmiskunnan johtoon kyvykkäimmät ja
kaukokatseisimmat ihmiset. Nykyään olen yhä vakuuttuneempi että sattumalla ja
tuurilla tässä seilataan mutta sattumaa ja tuuriakin voi yrittää jotenkin
ohjailla, jos ei muuten niin omassa elämässään.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Tänään Kreikassa hallitus tai osa hallituksesta yrittää
saada hallituksen ja parlamentin hyväksymään Tsiprasin ja Eu:n
muiden jäsenmaiden neuvottelemat lainaehdot. Näyttää siltä että
oppositio tukee Tsiprasia, mutta riittääkö se, se tiedetään huomenna. Huomenna
ei tiedetä, mitä siitä seuraa jos Kreikka hyväksyy Eu-maiden asettamat lainaehdot
tai jättää ne hyväksymättä. Todennäköistä on että molemmissa tapauksissa
Kreikassa syntyy levottomuuksia ja paljon humanitääristä hätää, joka luo pohjaa
erilaisille levottomuuksille Euroopan ennestään levottomassa kolkassa. Venäjä
tuskin pahoilla mielin katselee Eu:n rimpuilua sisäisten rakenteidensa kanssa
ja Putin ihan mielellään laittaa pökköä pesään. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Mihin tässä sopassa pitäisi uskoa? Totta kai kreikkalaiset
ovat ottaneet iloisesti halpakorkoista velkaa, mitä ei olisi pitänyt tehdä.
Euroopan, erityisesti Saksan ja Ranskan pankit ovat sitä syytäneet koska ne
ovat voineet luottaa Euroopan vakautusmekanismiin: pankkeja rahoittavat
sijoittajat keräävät voitot, kansalaiset takaavat verovaroillaan tappiot. Missä
vaiheessa markkinataloudesta ja sosialismista syntyi tämmöinen kummallinen
coctail? Suunnilleen kaksi kolmasosaa
Kreikalle tähän asti maksetusta lainasta on palautunut velkojen maksuna takaisin
Ranskan ja Saksan pankeille. Eli käytännössä olemme tukeneet isojen Eu-maiden
pankkeja, tosin kierrättäneet rahan Kreikan kautta. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Hetken aikaa voi raivota pankkien takana oleville
kapitalistipossuille kunnes alkaa miettiä, mitä sieltä löytyy. Suurimpia
sijoittajia ovat vakuutuslaitokset, erityisesti eläkelaitokset. Onko minun
eläkettäni kartuttavalla Kevalla sijoituksensa tässä pelissä, vähintäänkin
prosessin jonkun ketjun osasena, joka laukeaa jos pankkijärjestelmää ei tueta?
Onpas tietenkin. Globaali talous on niin ketjuttunut keskinäisiin
riippuvuuksiin että vaikka kuinka yrittäisi strukturoida omaa elämäänsä
musta-valkoisella maailmankuvalla, jostain se aina murenee. Itse asiassa:
tämähän se oli Eu:n alkuperäinen ydinidea, sitoa valtioiden taloudet niin
yhteen että sotiminen tulee taloudellisesti kannattamattomaksi. Ok, tällä
mennään, minähän kuitenkin pidän Eu:ta ihan mainiona kunhan valuviat korjataan. Mutta silti, miten tämä Eu on näin sössitty?</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Kreikalle asetettujen ehtojen osalta olen kahdesta kohdasta
jyrkästi eri mieltä kuin Eu:n johtajat. Moka yksi: Kreikan pakottaminen yksityistämään
valtion omaisuutta 50 miljardin edestä on häikäilemätöntä korruptoitunutta
laskelmointia. On päivän selvää että
pakkomyynti –tilanteessa Kreikka joutuu myymään omaisuuttaan polkuhinnalla. Jos
olisin kapitalistipossu, hioisin jo sorkkiani, mitä kaikkia kivoja
kiinteistöjä, satamia, laivayhtiöitä ja saaria ostaisin Kreikasta
pilkkahinnalla. Moka kaksi: arvonlisäveron nostaminen maassa, jossa turismi on tällä
hetkellä toimivin ja vakain elinkeino on suora sabotaasi työllisyyttä
turvaavalle palveluelinkeinolle. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Eivät lainaehdot sattumia ole. Kuka nämä Kreikan kannalta tuhoisat ehdot on
Eu-johtajille lobannut ja miksi? Kaikki jotka ovat pelanneet Monopolia,
tietävät että yleensä samat tyypit voittavat, harvakseltaan tumpelolla voi olla
tuuria. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-71460346898452987302015-06-28T06:01:00.000-07:002015-06-28T06:46:06.464-07:00Kukkahattutäti ei lepää lomallakaan<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Pidin kesäkuussa ensimmäisen jakson lomastani. Kun elämä ja ihmissuhteet ovat kovin levällään, lomalla
reissataan pohjoiseen ja etelään ja taas jäävät jossain kotona tekemättä kaikki ne
hommat, joita jo vuosia on varattu sadepäivien varalle. Valokuvien
järjestäminen ja kansioittaminen vielä kun niistä jotakin muistaa. Määrätietoinen
kellari- ja vinttikomeroiden siivoaminen. Kirjahyllyn läpikäynti. Tietskan
tiedostojen ja kuvien järjestäminen ja varatallennus. Taas ne kaikki siirtyvät
jonnekin tulevaan aikaan.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Ensimmäisen lomajakson vietin Etelä-Suomessa vaihtamalla vaippoja,
leipomalla hiekkakakkuja ja tekemällä neljän päivän vaelluksen Nuuksiossa 9
veen kanssa. Kahden vaippaikäisen huushollissa mukana eläminen pisti miettimään
lapsiperheen arjen strategista koordinointia, tavara- ja huoltologistiikkaa,
ajanhallintaa, sisäistä ja ulkoista yhteistyötä ja muita organisaation
toimintaan liittyviä asioita tässä ja nyt. Kun äitini syntyi 1930-luvulla, oli
päivänselvää, että perheeseen tuli kotiapulainen joksikin aikaa auttamaan
lapsen- ja kodinhoidossa. - Turha alkaa meiskaamaan silloisesta
luokkayhteiskunnasta, kyse oli tavallisesta tamperelaisesta työläisperheestä,
jossa tietenkin vain mies kävi töissä. Kotiapulaisen palkka oli luullakseni ylöspito
ja pieni käyttöraha. Tänä päivänä vain todella varakkaat ihmiset voivat palkata
kotiin kotityöapua, siis naisten töihin, miesten töihin kodin ulkopuolista
työvoimaa ostetaan matalammalla kynnyksellä. Pohjoismaissa yhteiskunta kerää lapset
ja heitä hoitavat naiset päiväkoteihin, päiväkotimuotoinen järjestelmä lienee kibbutsin
ja kolhoosin jälkeen kustannustehokkain tapa järjestää lasten hoito. Keski-Euroopassa ja erityisesti Britanniassa
lailliset ja laittomat siirtolaisnaiset tekevät koti- ja lastenhoitotöitä
pimeillä markkinoilla. Kotitöiden, lasten ja kodin ulkopuoliseen palkkatyöhön osallistumisen
yhteen sovittaminen on monimutkainen pakka, jossa aina joku saa Musta-Pekka –kortin.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Ajattelen tätä myöhemmin.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Juhannuksena rantauduimme Helsingin edustalla olevaan
Pihlajasaareen. Valkoposkihanhen poikaset ja vahdittavakseni uskottu ihmislapsi
olisivat mielellään tehneet lähempää tuttavuutta. Hanhiemo ja minä tuijotimme
tiukasti toisiamme silmiin: näpit irti minun jälkikasvustani tai täältä pesee. Ohitimme
toisemme kunnioittavalla etäisyydellä. Hanhipesueen reviirinä oli ihastuttava
vanha huvila, jossa toimi kahvila. Kahvilan seinässä oli kyltti ja kyltissä
teksti: ”Hyvät asiakkaat, kiireisinä aikoina palvelemme ensisijaisesti helsinkiläisiä eläkeläisiä ja
työttömiä. Kampin palvelukeskus, Helsingin kaupunki”. Olipas tyylikäs
diskriminointiperuste tässä maailmassa, jossa erilaisilla
kulutuskykyperusteisilla premium-korteilla mennään jonojen ohi ja bonuksilla
hankitaan lisää bonuksia. Enpä muista
vastaavaa nähneeni. Ten points Kampin palvelukeskukselle.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Vaellus Nuuksiossa 9
veen kanssa oli hyvää harjoitusta edessä oleville vaativammille taipaleille
pohjoisilla tunturialueilla. 9 vee oli
huolellisesti lakannut kyntensä ja harmitteli että mammin kynnet olivat
lakkaamatta. Sovimme että hoidetaan ne sitten myöhemmin. 9 veelle huippujuttu
oli virvelillä napattu hauki, jonka maalle kiskomisessa tarvittiin hiukan
mamminkin apua. Tunturijärvien kaloihin tottunut mammi tunsi olonsa aika
huteroksi isokitaisen ja terävähampaisen otuksen kanssa. Vaikka olen
Katiska-Suomesta kotoisin, hauki on aina tuntunut pelottavalta. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Nuuksion valtareiteiltä syrjässä tapasimme pariskunnan, joka
oli lähikaupungista tullut viettämään Helsinki-päivää, mikä tarkoitti että
tullaan yöksi telttaan Nuuksioon. Etenkin pariskunnan mies oli vannoutunut metsäretkeilijä. He kertoivat miten joku aika
sitten rouva oli ollut yötä Torni-hotellissa mutta mies oli valinnut mieluummin
telttayöpymisen omilla tulilla Nuuksiossa. Hyvin nukutun yön jälkeen hän oli
palannut autolle Haukkalaan, vaihtanut savunhajuiset vaatteet citykamppeisiin,
ajanut Helsingin keskustaan ja marssinut Torniin aamiaiselle. Onkos joku sanonut
että pitää valita vain yhdenlainen elämäntapa?</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-41205912120903284132015-05-30T13:55:00.000-07:002015-05-30T13:55:00.149-07:00Lumikengillä kesään<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">E</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">ilen tallustelin Pallaksella lumikengillä, tänään
kääntelin kasvimaata ja arvoin, ryhtyisinkö viljelijäksi vai luovuttaisinko
areenan myyrille, jotka jo viime elokuussa aloittivat kasvimaan valtauksen
hyvällä menestyksellä. Jokaista porkkanaa, naurista ja kesäkurpitsaa oli
jyrsitty eikä se ollut suloista. Nyt koko kasvimaa muistuttaa
möyrittyä sotatannerta ja välillä tipahtelin pikkuveitikoiden kaivamiin
monttuihin. Luulen että minun on myönnyttävä häviämään, olkoon maanviljely
tältä kesältä, se on tuhoon tuomittu yritys joka tapauksessa. Ei minusta ole
kaivamaan vesiämpäriansoja maahan, keräämään myyriä ja muita pikkueläviä
loukuista tai lorottamaan paloöljyä kasvimaan ympärille. Delegoin myyrien tuhoamisen
ekologisen ketjun seuraavassa portaassa työskenteleville ketuille. Minä vaihdan tuotantosuuntaa ja panostan
harrien onkimiseen Muonionjoesta. Porkkanoihin palaan ensi kesänä.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Kevät on taas hujahtanut käsistä, yhtäkkiä vain on melkein kesä.
Jokainen viisikymmentä täyttänyt tietää miten edessä ollut aika onkin yhtäkkiä
takana, tulevaisuus muuttuu historiaksi yhdessä henkäyksessä, jota ei huomannut
edes vetäisseensä. Välillä pysähtyy miettimään että hui kauhistus, jos elämä
tällä menolla ja tyylillä hujahtaa, sehän on kohta ohi ja mitä sitten? Tähän
hommaan pitää alkaa keskittyä, tähän elämään. Juuri näihin fiilikseen vastaavat mindfulness, meditaatio ja kaikki ne opit ja
harkat, joilla pääkopan normaalia poukkoilevaa ja sinne tänne soljuilevaa ajattelun
tapaista voi yrittää saada ainakin hetkeksi johonkin kontrolloituun uomaan.
Kunnes ajatukset taas säntäävät teilleen.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Yhtä nihkeätä kuin omien ajatusten pitäminen järjestyksessä
on omana ajan hallinta. Tarkemmin ajatellen molemmat askartelevat usein samalla
suunnalla,ainakin muualla kuin tässä nyt. Keväällä pääkoppa järjestelee tulevaa kesää,
optimoi lomajaksoja, selaa karttoja ja
aikatauluja, miettii töiden ehtimistä, nostaa esiin kaikkea sitä, joka on asettunut
konditionaaliin; sinne pitäisi, olisi kiva, voisin –osastoon, jota puretaan
viimeistään eläkkeellä. Niin paljon on
mukavaa tiedossa, retkeilyä isoimman
lapsenlapsen kanssa, leikkipuistoja keskimmäiselle ja nuorimmaisen nuuhkimista. Nukkuva vauva
sylissään ihminen on parhaassa saavutettavissa olevassa mindfulness –tilassa.
Mummon pitää ehtiä myös tavata muita läheisiään, flaneerata kaupungeissa ja Pohjois-Kalotin
tuntureilla, lukea kirjoja, nukkua pitkään ja pystyä kävelemään ainakin joka
toisen jäätelökioskin ohi.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Hetkeksi voi laitta lumikengät kaappiin mutta sen verran on
jo oppinut, että ei niitä kovin vaikeaan paikkaan kannata säilöä. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-5329236617429280012015-04-11T05:44:00.000-07:002015-06-28T11:30:40.169-07:00Kauhean paljon hommaa yhdestä äänestä<span style="font-weight: normal;"><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Aikuistuttuani olen aina äänestänyt. Nuorempana se ei ollut
niin nokon nuukaa ja koska asustelin enimmäkseen muualla kuin omassa
vaalipiirissäni, äänestin ennakkoon, jos äänestin. Ensimmäisen kerran menin
varsinaiselle vaalipaikalle 90-luvulla kun tulin valituksi
kaupunginvaltuutetuksi ja siihen pakettiin liittyi istuminen
vaalilautakunnassa. Vaalilautakunta tönötti topakkana rivissä isossa koulun
aulassa. Yksi tarkasti äänestäjän vaalioikeuden atk-listasta, toinen ojensi
äänestyslipun, kolmas leimasi sen, neljäs raotti vaaliuurnan luukkua, jonne
kansalainen tiputti äänensä ja huokaisi. Ovesta lappoi ihmisiä, hyytävä tuuli
tunki sisään, oli kylmä ja sain nuhan. Välillä joimme takahuoneessa kahvia ja
söimme ruisleipää. Nuhan lisäksi vatsa tuli kipeäksi. Ensimmäiset vaalipaikkavaalini
olivat presidentinvaalit. Vastakkain olivat Ahtisaari ja Elisabeth Rehn. Koska
kannatin Rehniä, laitoin vaalilautakuntaan päälleni sinisen villapaidan ja alle
keltaisen paitapuseron.</span></span><br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Vaalisalaisuus on minua aina ihmetyttänyt. Ihmiset varjelevat
äänestyskäyttäytymistään kuin kallista jalokiveä, mutta ei mitään rajaa, miten
kännissä ne voivat tokkuroida julkisella paikalla tai vetää perässään ihan
pimpoa miesystävää. Miksi äänestämisestä ei voi puhua samalla tavalla kuin mitä
söi aamiaiseksi tai mitä mieltä on EU:n ja Yhdysvaltojen
vapaakauppasopimuksesta? Äänestäminen kannattaa ajatella julkisena vallan käyttönä ja riemuita siitä että voi äänestää! Jippii!</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Olen perin juurin liikkuva äänestäjä lukuun ottamatta
niitä vaaleja, joissa itse olen ollut ehdokkaana. Pressan vaaleissa olen äänestänyt
Rkp:tä, kerran keskustaa ei –äänenä kokoomukselle. Periaatteessa olen
äänestänyt naista paitsi jos nainen on ollut Tarja Halonen. Eduskuntavaaleissa ääni on solahtanut
keskustalle kun huolestuin miten Hannes Manninen selviää Paras-hankkeen
jälkipyykistä. Kerran äänestin eduskuntavaaleissa kokoomusta kun vihreät olivat
vaaliliitossa kokoomuksen kanssa ja arvelin että jos kerran näin on, äänestän
sitten vihreintä mahdollista siltä listayhdistelmältä. Kunnallisvaaleissa
muistelen äänestäneeni demareita, saamelaislistaa, kokoomusta ja vasemmistoliittoa
sen eri nimillä. Eurovaaleissa on voinut
äänestää vihreitä koska Satu Hassi on ollut ehdokkaana. Viime eurovaalien
aikaan olin ulkomailla ja äänestys jäi väliin. Viimeiset pressan vaalit 2012
olivat helppo ratkaisu, sponsoroinhan Utsjoella Suomen pohjoisimman Haavisto-kahvilan,
31 kävijää oli melkoinen prosentti kyläläisistä.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Vaikka äänestyskäyttäytymiseni vaikuttaa holtittomalta,
vakuutan, että se on joka kerta ollut tarkkaan mietittyä. Lopputuloshan riippuu
siitä, millä perusteella päättää äänestää. Monet väittävät äänestävänsä ihmistä,
ei puoluetta. Näin sanoja on nukkunut tai ollut koulun nurkan takana tupakalla yhteiskuntaopin
tunnilla. Suomalainen järjestelmä on sumuttava henkilö- ja listavaalin
yhdistelmä, jossa jokainen ääni oikeasti menee listalle, siis käytännössä
puolueelle. Siksi Suomessa puolueet haluavat listoille julkkiksia, joiden
tehtävänä on kerätä ääniä, varsinaiset politrukit päättävät oikeista asioista.
Siksi myös puolue- ja vaaliohjelmat ovat toivotonta puuroa koska vaaleja
käydään kasvoilla eikä asioilla. Muissa Pohjoismaissa käytössä oleva puoliavoin
listavaali pakottaa puolueet ja kansalaiset keskittymään enemmän politiikan
asiasisältöihin kuin ehdokkaiden kampauksiin ja perhesuhteisiin. Suomessa
puolueiden ideologisten erojen puuttuminen tekee mahdolliseksi muodostaa hallitus millaisella kokoonpanolla vain.
Enemmän kuin ideologia, henkilökemiat ratkaisevat. Ei siis kumma että
kansalaisten äänestyskäyttäytyminen on tämmöistä. Ei myöskään ihme että
kolmasosa kansalaisista ei tiedä mitkä puolueet ovat hallituksessa. Miksi
tietäisivät?</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Mutta mitä ihmettä minä teen tällä yhdellä äänelläni? Pitäisikö periaatteessa äänestää vihreitä ihan
vain sympatiasyistä vaikka minua kiukuttaa miten amatöörimäisenä touhu on
Lapissa pysynyt kaikki nämä vuosikymmenet.
Kolmekymmentä vuotta sitten olisin äänestänyt Hansi Harjunharjaa
hulvattoman hullun vaalivideon ansiosta. Nyt olen liian vanha leikkimään
anarkistia.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"> Eduskuntavaaleissa
äänestetään pääministeristä. Ääni
kannattaa siis osoittaa puolueelle, josta haluan pääministerin. Hetkinen: mitä
merkitystä äänelläni on koska Sipilästä joka tapauksessa tulee pääministeri?
Olisiko siis tehokkainta äänen käyttöä yrittää vaikuttaa keskustan sisäisiin
voimasuhteisiin? Mutta miten? Ehdokkaani on oltava asiallisen ikäinen, nuoret Lapissa ovat niin kovapintaisia
konservatiiveja että hirvittää. Ja nainen, ehdottomasti. Pörhellän ylen vaaligalleriaan ja rajaan ehdokkaat keskustalaisiin
50-90 –vuotiaisiin naisiin. Tulokseksi saan kaksi aivan mainiota, Anni Miettusen ja Merja Mäntyniemen, joista
jälkimmäisen vastauksille vaalikoneessa voin enimmäkseen nyökytellä. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Onko Merja Mäntyniemelle annettu ääni tehokkain mahdollinen
tapa käyttää äänioikeuttaan? Entä jos läpi
ei mene Merja, vaan ääneni hyödyttää listalla ehdokasta, jonka olisi parempi
pysyä mahdollisimman kaukana Arkadianmäeltä? Päätän että ääneni Merjalle on
viesti Sipilälle: kannattaa kuunnella 50-90 –vuotiaita naisia, me nimittäin pidämme tämän maailman
pystyssä, by the way. Ääneni on myös
tuki arvoliberaalille keskustalaisuudelle. Meneeköhän tämä viesti perille
tulevalle pääministerille? Pitäisikö minun lähettää Sipilälle sähköpostia ja
kertoa, että korpit nokkivat jos hän jättää ääneni merkitykset noteeraamatta? Ääni tuli pitkän harkinnan jälkeen erittäin
liikkuvalta, suorastaan sporttiselta äänestäjältä.</span></div>
Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-9918839288239313942015-03-09T13:09:00.000-07:002015-04-12T02:07:04.125-07:00Miksi mun aina pitää taputtaa?<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Kummallisinta </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">soteprosessissa oli, että valmistelua
jatkettiin, vaikka jo viime kesänä tiedettiin, että laki ei tule menemään
perustuslakivaliokunnasta läpi. Miksi ihmeessä? Loppunäytöksessä sosiaali- ja
terveysvaliokunta puristi yksinkertaisen kuntayhtymähallinnon tarveperusteisella
rahoituksella. Turvattiinko rahoitusmallin ennakoimattomuudella ja epädemokraattisuudella
perustuslakivaliokunnan kielteinen kanta? Olisiko sote mennyt läpi jos
rahoitusmalliksi olisi valittu nykyinen erikoissairaanhoidossa ja yleisesti
käytössä oleva suoriteperusteisuus? </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Tässä kuvioluistelussa perustuslakivaliokunnan
rooliksi jäi olla rakenteellinen koulukiusaaja, joka kertoi kantansa vasta kun
lakitekstit oli viimeistä pilkkua myöten kirjoitettu ja käännetty också på
svenska. Asiantuntijoiden kommentteja prosessin mittaan tuli monelta suunnalta,
varsinainen yllätys lakiesityksen tyssääminen ei ollut.</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Viiden sote-alueen malli sai alkuun aikaan nikottelua,
pikkuhiljaa siitä alettiin puhua palveluiden pelastuksena. Helmikuussa Oulussa
olleessa pohjoisten kuntien kokouksessa todistamaan kiipesi toinen toistaan
innokkaampia viiden alueen kannattajia, klapklap. Kun perustuslakivaliokunta
ampui alas viisi aluetta ja sosiaali- ja terveysvaliokunta lanseerasi 19 kuntayhtymän mallin, taas
taputettiin. Tämäpä malli se on erinomainen, klapklap. Ja kun sekin kaatui, taas taputettiin,
perustuslakivaliokunta pelasti Suomen, olipa isänmaallinen teko kerrassaan,
klapklap.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Miksi mun aina pitää taputtaa? Onko ollaan porukalla kaikki sama mieltä –konsensus
jonkinlainen julkinen tapa ja rituaali, jonka takana aidot mielipiteet sanotaan
ja teot tehdään? Hitsi, kun aina tuntuu että kaikki muut tajuaa missä
mennään mutta minä en. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Mistä tässä oikein oli kyse? Osaamattomuudesta vai
suunnitelmallisesta pelistä? Kumpikaan vaihtoehto ei kansalaisparan
näkökulmasta tunnu mukavalta. Jos sote möhlittiin osaamattomuuttaan, voiko sen
jatkovalmistelulta kummempaa odottaa? Jos kyse oli tietoisesta pelistä, se vie
uskottavuutta paitsi sotelta, myös poliittiselta päätöksenteolta
kokonaisuudessaan. Lähtökohtaisesti kuulun niihin yksinkertaisiin sieluihin,
jotka ajattelevat että politiikassa ihmisillä on yhtä puhtaita jauhoja
pussissaan kuin ihmisillä keskimäärin. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Seuraavan hallituksen odotetaan pistävän sote puihin. Tehtävä on entistä haasteellisempi koska
seuraavalla hallituskaudella ei voi välttää puhumasta soten
kokonaisrahoituksesta. Päättyvällä hallituskaudellahan askarreltiin vain
julkisten sote-palvelurakenteiden parissa ja sotepalveluiden kokonaisrahoitus luvattiin
laittaa ojennukseen seuraavassa hallituksessa. Nyt käsissä ovat sekä rakenne että
kokonaisrahoitus, kuten kuuluu ollakin.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Miten ihmeessä poliittiset päättäjät - puolueesta riippumatta - voivat selvitä sekä rakenteesta että
rahoituksesta kun nämä edellisetkin harkat meni penkin alle? Useimmat seuraavalle
eduskuntakaudelle pyrkivät toistelevat olevansa yksikanavaisen rahoituksen
kannalla. Jeps. Entä sitten, miten lauseet rakennetaan siitä eteenpäin? Miten
rahat kanavoidaan julkisten ja yksityisten palveluiden kesken? Siihen ei sitten
selvää vastausta saakaan ja kuulostaa siltä että kokoomusta ja
vasemmistoliittoa lukuun ottamatta puolueet jakaantuvat sisäisesti useampaan koulukuntaan. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Entä
mahdollinen verotusoikeuden antaminen tuleville sote-organisaatioille? Miten voi odottaa tulevien sote-uudistajien
onnistuvan verouudistuksen sitomisessa
sote-uudistukseen kun muistetaan miten epämääräisellä matematiikalla
kuntien sote- kustannuksia on tähän mennessä laskettu? Saa tässä sote-uskon
kanssa taistella ja motivaatiota kaivaa
talikolla.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Juuri nyt veikkaan että yleistä sote-ratkaisua ei
synny seuraavassakaan hallituksessa ja valtakunnassa sote-palvelut eriytyvät. Osa kunnista jatkaa palveluiden
ulkoistamista, osa muodostaa Eksoten ja Kainuun mallin mukaisia kuntayhtymiä. Pikkuhiljaa tehdään yhä enemmän kuntaliitoksia.
Suuret kasvukeskukset imaisevat kehyskuntien sotepalvelut ja lopulta kunnat
kokonaan. Pienet kunnat fiksuimmillaan turvaavat palveluitaan kuntayhteistyöllä
naapureiden kanssa. Hölmöt pikkukunnat taantuvat riidellessään omissa
poteroissaan. Rahaakin suuremmaksi ongelmaksi nousee pula osaavasta
työvoimasta. Jotenkin tätä rataa. Paikallisella ja regioonin tasolla on
valtakunnallisesta touhusta riippumatta syytä yrittää saada homma jotenkin järkevästi
pelittämään. Tuli mitä tuli. </span></div>
Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-56577547981893603372015-01-31T05:35:00.000-08:002015-05-30T22:35:50.433-07:00Antropologin katse kohti kepu- ja argumentti-ihmistä<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Kepulaisuus on kiehtova ilmiö.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Olen työssäkäyvän
aikuisuuteni elänyt keskustapuolueen mailla. Vaikka olen maaseudulta kotoisin, kepu ei lapsuudessani
jostain syystä kuulunut pohjoishämäläiseen maisemaan. Lappiin muutettuani
kepulaisuus on ollut minulle kuin uusi kieli, ruokalaji, outo metsä ja
ennestään tuntematon kulttuuri. Niinpä suhtautudun kepulaisuuteen
kiinnostuneena ja uteliaana, kuten mihin tahansa uuteen ilmiöön. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Lähtökohtaisesti kepulaisuus liitetään
maalaisuuteen, olihan puolueen nimikin ensin Maalaisliitto, jonka kannattajia
olivat maanviljelijät ja ylipäätään maaseudulla asuva väestö. Vaikka kepu on
vuosikymmeniä yrittänyt vyöryä kaupunkeihin, se ei ole onnistunut, etenkään ei
Helsingissä. Kun maalaiset muuttavat Helsinkiin, he hylkäävät keskustapuolueen
ja muuttuvat joksikin muuksi. Se pistää miettimään, ehkä kepulaisuus ei
olekaan yhteiskunnallinen ilmiö
poliittisessa mielessä vaan jotakin ihan muuta?</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">On siis syytä tarkastella hieman syvällisemmin kepulaisuuden
mysteeriä.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Kepulaisuutta ei pidä ajatella puoluevalintana, kepulaisuus
on elämänorientaatio. Siksi kepu-ihmisiä löytyy kaikista puolueista. Tulevista
eduskuntavaaleista veikkaukseni on, että kaikissa puolueissa kepulaisuus
voittaa. Turvattomina ja epävarmoina
aikoina kaipaamme sitä mitä kepulaisuus elämänorientaationa tarjoaa. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Antropologisten havaintojeni perusteella ihmiset voidaan
jakaa kepu-ihmisiin ja argumentti-ihmisiin.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Kepu-ihmiselle verkostojen hankinta, ylläpito ja toiminta
ovat elämän ja kaiken toiminnan perusta. Kepu-elämänorientaation vastakohtana
on argumentti-elämänorientaatio. Argumentti –ihminen korostaa nimensä
mukaisesti argumentaatioiden kilpailua, viittaa teorioihin, teksteihin,
normeihin ja edellyttää, että elämä on by the book. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Kepu-ihminen tietää että elämä on
verkostoissa, näkymättömissä, kirjaamattomissa verkostoissa. Argumentti-ihminenkin
puhuu verkostoitumisen tärkeydestä, järjestää verkostoitumista varten seminaareja,
hakee ja saa hankerahaa verkostoitumista tukeviin projekteihin Eu:n rakennerahastoista.
Argumentti-ihminen argumentoi seminaarissa ja seisoo ryhmässä lasi kädessä illalla
ministerin erityisavustajan isännöimällä vastaanotolla. Kepu-ihminen osallistuu, kyllä, tuntee olonsa
vähän vaivaantuneeksi koska tietää että tämä on falskia ja teeskentelyä, olisiko täällä joku tuttu oman kylän kaveri?
Kepu-ihminen tietää että vakaa verkosto vaatii vuosien työn, aidot
yhteiset intressit ja verkostoon kuuluvien win-win –ymmärryksen. Argumentti-ihminen
kutsuu win-win-ymmärrystä sulle-mulle-jokopolitiikaksi
ja puhuu hyväveli-verkostoista tietyillä äänenpainoilla. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Argumentti-ihminen ei ymmärrä kepu-ihmisen verkostomaailmaa,
joka on olemassa kuin suomenruotsalaisen kyky erottaa valko- ja punaviinilasi tai virittää intellektuaalinen keskustelu bebe-leivoksen historiasta.
Kepu-ihmisen maailmassa verkostot ovat ylisukupolvisten prosessien tulosta.
Argumentti-ihminen luulee, että verkostot
ovat tavoite, mutta kepu-ihminen tietää, että verkostot ovat toiminta-alusta. Argumentti-ihminen kuvittelee, että kun nettisaitille tai mediaan laittaa
asiansa ja viittaa pätevään auktoriteettiin, se on siinä. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Kepu-ihminen tietää että
näin ei ole, vaikka nettisaitin softa on sen kaverin firman suunnittelema.
Todelliseen asian etenemiseen tarvitaan sukupolvien taustatyötä: yhteiset kalavedet,
talkoilla rakennetut navetat, sovitut tielinjaukset, pikkuserkun pojan
nostaminen Ely-keskuksen johtopaikoille,
järjestöjä, seuroja, konepajojen insinöörien ja aluesairaaloiden
osastonhoitajien katseet ohjaamassa asioita oikeaan suuntaan. Kepu-ihminen
tietää lukemattakin kaiken Robert D. Putnamin vastavuoroisuutta ja luottamusta käsittelevistä verkostoteorioista.
Verkostoalusta edellyttää loputtomasti henkilökohtaisia kontakteja,
siksi keskustapuolue-kepulaisuuden on vaikea menestyä suurissa muuttoliikkeen
riivaamissa kaupungeissa, joissa argumentti-ihminen on niskan päällä. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Argumentti-ihminen tulee ja alkaa argumentoida mitä tehdään.
Viittaa tutkimuksiin, perustelee, paasaa ja latoo pöytään
kirjallisia todisteita uskoen että paras argumentti voittaa. Voittaa, jos
vastassa on toinen argumentti-ihminen. Jos osapuolena on kepu-ihminen, häviö on
varma. Kepu-ihminen miettii, mitä verkosto on mieltä, miten asia voidaan
liittää johonkin muuhun verkostossa menneeseen, olevaan tai tulevaan asiaan, kenen
kanssa asiasta puhutaan, kenen on hyvä olla paikalla puheen kuuntelijana, mitä
ja miten puhutaan, mistä muusta on hyvä puhua tai olla puhumatta tämän asian
yhteydessä, miten tätä voidaan käyttää jonkun muun verkostossa toimivan asian
edesauttamiseen tai estämiseen,
milloin asiasta on hyvä puhua ja kenen kautta informaatiota on järkevää ohjata liikkeelle, ketkä muut
verkostossa puhuvat tästä nyt, tarvitaanko asialle jonkinlaisia erilaisia
muotoiluja tai painotuksia verkoston eri osien taivuttamiseksi, onko parempi määritellä asia muuksi asiaksi jotta tämä asia etenee
suotuisaan suuntaan, voiko asialla saada aikaan uusia liittoutumia, sidoksia,
rajauksia tai konflikteja verkostossa, kuitenkin siten että verkosto pysyy kasassa,
jne. Käytäntö on tietysti edellä kuvattua paljon monimutkaisempi koska kepu-ihmisen
tämänhetkiseen toimintaan vaikuttavat kahdeksan
edellisen sukupolven verkostotoiminta.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Argumentti-ihminen lisää kaasua, vetää kehiin lisää
argumentteja, todistelee ja viittailee auktoriteetteihin. On se nyt kumma ettei
päivänselvä asia mene jakeluun. Argumentti-ihminen ei ymmärrä että kepu-ihmisen maailmassa asiat eivät ole erillisiä.
Argumentti-ihminen ei ymmärrä että kepu-ihmiselle verkosto on aina
ensisijainen. Argumentti-ihminen uskoo että yhdessä asiassa voidaan edetä
riidan ja pakottamisen asteelle ja sitten palata seuraavaan asiaan, ottaa asia
kerrallaan, kuten sanonta kuuluu. Näin ei ole. Kepu –ihmiselle kaikilla asioilla on keskinäinen yhteys, joka syntyy verkostoalustasta, johon asiat aina kiinnittyvät. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Argumentti-ihminen on valmis uhraamaan asialleen ihmissuhteet. Sitä
kepu-ihminen ei tee, koska tietää, että huomenna kohdataan hirvimetsällä,
yrittäjäjärjestössä, vaimot luokkaretkitoimikunnissa ja tarvitaan win-win
asennetta. Argumentti-ihmisen silmin voi näyttää siltä että kepulaisessa
verkostoavaruudessa asioiden olemukselle tapahtuu jotakin, joka mustuttaa
hiukkaskiihdyttimen toimintaa. Intuitiivisesti tietää, että jotain tapahtuu,
mutta sitä ei voi nähdä. Ilma kepu-ihmisen verkostoavaruuden ympärillä
värähtelee kuin heikko aavistus. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Argumentti-ihminen hakkaa päätään seinään ja ulvoo.
Kepu-ihminen katsoo sitä hämmästyneenä: mikä sille tuli?</span></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-18373390209435658322015-01-18T06:57:00.000-08:002015-04-12T02:07:10.801-07:00Roinaähkyä<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Luin kolumnin, jonka kirjoittaja ihmetteli mihin tarvitsee 38 huivia. Ei minua
naurattanut enkä kyennyt tuhahtelemaan pilkallisesti. Kaapeissani on järjettömiä
määriä huiveja, vaatteita ylipäätään, kenkiä, astioita, esineitä joista suurin
osa odottaa pääsevänsä käyttöön sitten joskus, laihana, ruskettuneena, puutarhakutsuilla,
tilanteessa jonka todennäköisyys on häviävän pieni. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Minulla on monen elämän
verran vaatteita siivoukseen, remontin tekoon, huonekalujen maalaamiseen ja
metsätöihin. Näistä toimista teen silloin tällöin vain siivousta ja siitä
selviää ihan arkikamppeilla. Asia ei kiukuttaisi minua niin paljoa, ellen kuuluisi
kulutuskriittisiin kansalaisiin, joiden mielestä ihmisen pitäisi minimoida
roinan määrä, pelastaa maapallo ja elää kaikin tavoin ekologisen selkäreppunsa
painoa koko ajan keventäen. Roinan määrän aiheuttaman harmin lisäksi kiukuttaa
oma kaksinaismoraali. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Perinteiseen nomadi-elämäntapaan
kuului että tavaroita oli mahdollisimman vähän, yhteen kirstuun piti mahtua
monen ihmisen tavarat. Porolla, kamelilla, itsellä tai orjilla oli muutakin
kantamista kuin jonkun lisääntymisiän ohittaneen henkilön huivit ja kengät.
Nykynomadi tarvitsee rekan. Ehkä tavaraan pätee sama kuin ruokaan. Olemme –siis
me vauraissa maissa – ensimmäisiä
sukupolvia, joiden pitäisi itse kyetä säätelemään syömänsä ruoan ja hankkimansa
tavaran määrää. Pitkälle 1900 –lukua sekä ruoan että roinan kulutusta sääteli
niiden niukka saatavuus. Joku tässä
hommassa meni pieleen kun elintason noususta seurasivat läski- ja roinavuoret. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Ekologiasta urputtavalle kakkospersoonalleen saa hetkeksi
huivin suun eteen kun shoppaa kirpparilla. Joku muuhan on jo ennen minua
hankkinut tavaran, antanut sille oikeutuksen olemassaoloon ja nyt minä teen
suorastaan korkeamoraalisen teon jatkamalla sen elinkaarta. Hölönpölö.
Kirpparit ovat omiaan keventämään ihmisen tavarasuhdetta, ne kuorruttavat catch
and release –kulutustavan näennäisellä kuluttajaetiikalla.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Ylipainosta on tullut vakava terveysuhka, jota vastaan
käydään erilaisin terveys- ja liikuntakampanjoin. Vastaavaa valjastusta tavara-
ym kulutuksen vähentämiseen ei vielä ole aloitettu, päinvastoin, kuluttavan
kansalaisen ajatellaan pitävän talouden pyörät pörräämässä. Tavaran avulla annetaan
itselle ja elämälle merkityksiä ja kerrotaan muille, millainen minä olen,
näinhän ihmiset ovat aina tehneet. Voisiko siihen kehittää jonkun helpomman ja
vähemmän ympäristöä kuormittavan systeemin? </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-22606445688309021202014-11-16T00:09:00.001-08:002014-11-16T00:09:35.040-08:00Sosioekonomiset erot on se juttu sotessa<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: Arial, sans-serif; font-size: 12pt;">Sote-diskurssi on muuttunut. Vielä loppukesästä viiden alueen
sotejärjestelmän kerrottiin tuottavan terveyttä, hyvinvointia, turvallisuutta,
tasa-arvoa, toimivia palveluketjuja, kustannussäästöjä ja kaikkea sellaista,
mikä nyt puuttuu. Mitä lähemmäksi päättämisen deadline on tullut, sitä
varovaisemmiksi lupaukset ovat muuttuneet. Minulla on ollut ilo istua
seminaarissa, jossa valtakunnan viisaat ovat kertoneet, että nyt on kyse vasta
järjestelmän rakentamisesta. Sisältö suunnitellaan ja päätetään sitten vasta
myöhemmin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: Arial, sans-serif; font-size: 12pt;">Jummi!<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: Arial, sans-serif; font-size: 12pt;">Ja minä kun olen vaahdonnut rakenteen ja toiminnan suhteesta kuin
myöhäispuberteettiaan elävä 70-lukulainen, jonka päässä on sellainen rakenne,
että rakenteella ja toiminnalla on rankka toisiaan tuottava yhteys. Ok, ei
ookkaan. Valmistellussa sote-uudistuksessa on siis kyse vain järjestelmästä,
nimensä mukaisesti se on järjestelmälaki. Toiminta ja sisältö selviävät
myöhemmin. Nykyään ajatellaan tällä tavalla. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: Arial, sans-serif; font-size: 12pt;">Minulla on aika ajoin taipumusta realismiin. Vaikka suunniteltu
sote-rakenne ei nauti luottamustani, ajattelen että ei kannata polttaa ruutia
asiasta urputtamiseen, vaan katsoa miten järjestelmästä voi saada ulos parasta
mahdollista toimintaa. Muistutan kuitenkin että sote-rahoitus on
todellakin pistettävä uusiksi, muuten ei tule mitään. Suomessa ne, joilla on
yksityiset vakuutukset, kuuluvat työterveys- tai opiskelijaterveydenhuollon
piiriin, saavat paljon paremmat terveyspalvelut kuin ne, joilla näitä etuja ei
ole. Terveyspalveluiden rahoitus ja järjestäminen perustuvat siihen että huonoimmat
palvelut ovat niillä jotka eniten palveluita tarvitsisivat. Köyhien, työttömien,
moniongelmaisten, korvessa asuvien ja kouluttamattomattomien palveluiden pitäisi olla vähintään samalla tasolla kuin muidenkin. Siis vähintään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: Arial, sans-serif; font-size: 12pt;">Suomen sosioekonomiset terveyserot ovat järisyttävät. Alimman ja ylimmän
sosiaaliryhmän väliset elinajan odotteiden erot ovat 35-vuotiailla naisilla 6,8
vuotta, miehillä 12,5 vuotta. Jokainen voi miettiä, millaisia ovat
erot elämässä kun ne kuolemassa ovat noin suuret. Taustalla vaikuttavat monet
asiat, kuten lapsuuden olosuhteet, elintavat, koulutus, tupakointi, alkoholin
käyttö, työmarkkina-asema jne. Hyvinvointi ja terveys ovat yhteiskunnallisia ja
poliittisia kysymyksiä, joita ei ratkaista sosiaali- ja terveyspalveluiden
sisällä. Vaikka uudessa sotessa sosiaali- ja terveyspalvelut erotetaan kuntien
kokonaisuudesta omaksi järjestelmäkseen, pitää löytää sellaiset toimintatavat,
että sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteys kuntiin ja muuhun
toimintaympäristöön säilyy.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: Arial, sans-serif; font-size: 12pt;">Kuntien tehtäväksi kaavaillaan jäävän hyvinvoinnin, terveyden ja
sosiaalisen turvallisuuden edistäminen. Rahoituksella vaikutetaan siihen, miten
motivoituneita kunnat ovat huolehtimaan esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisystä ja
aktiivisesta työllisyyspolitiikasta. Tällä hetkellä avoimia kysymyksiä ovat,
mihin kunnilla tulee olemaan varaa ja mihin palveluiden rahoitusratkaisut niitä
kannustavat. Sote rahoitusuudistusta tulee pitää tiukasti silmällä, siihen
liittyy roppakaupalla intressejä, jotka voivat entisestään lisätä
eriarvoisuutta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: Arial, sans-serif; font-size: 12pt;">Koko sote-ruljanssin kirjoitettuna tavoitteena on ollut kansalaisten perusoikeuksien
edistäminen ja yhdenvertaisuus palveluiden saamisessa. Tässä yhteydessä on
etenkin Lapissa puhuttu paljon lähipalveluista. Harvaan asutulla maaseudulla
pelätään lähipalveluiden karkaavan vähintäänkin seutukunnallisiin keskuksiin.
Pelkoa ei hälvennä lupaukset tietoteknologian ratkaisuista tai kylissä
kiertävistä palvelurekoista. Eniten palveluita tarvitsevat ovat suurimmassa syrjäytymisriskissä mikäli
lähipalveluiden aidosta saatavuudesta ei huolehdita.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: Arial, sans-serif; font-size: 12pt;">Sote-uudistusta on tähän asti viety eteenpäin erikoissairaanhoito edellä,
erikoissairaanhoidostakin keskeisimmäksi on keskusteluissa noussut somaattinen
sairaanhoito. Kun sote-palvelujärjestelmän toimintaa ja
sisältöä todenteolla ryhdytään miettimään, on käännettävä
katse erityisyydestä tavallisuuteen. Tavallisimmat ongelmat ja taudit ovat
yleisempiä ja siksi niihin on syytä satsata jos aiomme edistää, ennaltaehkäistä
ja yhdenvertaistaa. Jotta satsaaminen onnistuu, palvelut pitää olla saatavilla
kohtuullisen helpolla. Palvelun tulee olla normaalin kulkumatkan päässä, sinne
päästäkseen ei tarvitse kuunnella tuntitolkulla musiikkia puhelimessa,
nahistella virkailijan tai automaattivastaajan kanssa ja kun pääsee kynnyksen
yli, joku ottaa tulijan vakavasti ja kykenee kuuntelemaan enemmän kuin yhden
asian kertakäynnillä. Mitä vaikeammaksi palveluiden saatavuus tulee,
sen vähemmän niitä käyttävät niiden käyttöön heikosti motivoituneet käyttäjät.
Siis juuri he, joiden niitä pitäisi käyttää jotta pitkään eläisivät ja
kukoistaisivat maan päällä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 4.85pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 4.85pt;">
<span style="font-family: Arial, sans-serif; font-size: 12pt;">Sosioekonomisten
terveyserojen kaventaminen on yhteiskunnallisen toiminnan ja palveluiden kovaa
ydintä. Siinä onnistuminen tai epäonnistuminen kertoo millaiset arvot
yhteiskunnassa hallitsevat. Järjestelmät ja toimintatavat eivät
synny tyhjästä, nekin syntyvät arvoista ja ovat ihmisten tekemien päätösten
seurauksia. Hyvät julkiset lähipalvelut estävät syrjäytymistä,
turvaavat yhteiskunnan eheyttä, parantavat työllisyyttä ja
elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksia. Onnistumiseen tarvitaan
–tottakai yleisiä sote palveluja – mutta myös sitä, että
negatiivinen diskriminointi muutetaan positiiviseksi: enemmän tarvitseville
annetaan enemmän matalammalla kynnyksellä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 4.85pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 4.85pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 4.85pt;">
<span style="font-family: Arial, sans-serif; font-size: 12pt;">Soten sisällä
heikoimmassa sosioekonomisessa asemassa olevien parissa työskentelevät
sosiaalityöntekijät ja osa perusterveydenhuollon väestä, etenkin päihde- ja
mielenterveystyötä tekevät. Jotta uusi sote kääntäisi kehityksen kelkkaa
tasa-arvoisempaan suuntaan, näiden ammattiryhmien odottaisi reipastuvan. Pitää
jaksaa toitottaa eriarvoisuudesta, sote-palveluiden yhteiskunnallisesta
tehtävästä, soten ja muun yhteiskunnan rajapinnoilla tehtävän työn tärkeydestä
jotta jotakin tapahtuisi. Minimivaatimuksena voi pitää että päätöksenteossa
huolehditaan ettei sote-palveluilla lisätä eriarvoisuutta. Sekin olisi jo
paljon.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 4.85pt;">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-37818323605810603562014-10-12T01:35:00.000-07:002014-10-13T11:03:15.025-07:00Muonio-Pariisi<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Mikkko-Pekka Heikkisen <i>Terveisiä Kutturasta</i> on jäänyt
minulla lukematta, joitakin pätkiä siitä kuulin radiosta. Kutturaa lukuun
ottamatta olen onnistunut</span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"> </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">asumaan
Heikkisen kirjojen tapahtumapaikalla niiden ilmestyessä. <i>Nuorgamin alkon tuho</i>
koostui tarinoista, joista yksi kertoi utsjokisesta paikalliskonfliktista.
Heikkisen uusimmassa, <i>Jääräpäässä</i>, Muonion ja Enontekiön rajalla sijaitsee Jääräpään
tunturi, jonne Muonio on rakennuttamassa maailman pisintä long hill ski
–mäkeä. Pahaksi onneksi alamäki päätyy Enontekiön puolelle. Muonioon
Helsingistä muuttanut vihreä feministi kunnanjohtaja saa vääntää sekä oman että
naapurikunnan poliitikkojen kanssa. Kirjallisten lahjojen ohella Heikkisellä on
shamaanin kykyjä. Jääräpäässä kuvattu kunnanjohtaja muistuttaa taustaltaan naapurikunnan
Kittilän kunnanjohtaja Anna Mäkelää, jota Heikkinen haastatteli Hesariin jokunen vuosi sitten
kun Kittilässä ei vielä kasattu arsenaalia hänen erottamisekseen.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Heikkisen kaikissa kirjoissa toistuu taistelun teema.
Utsjoella taistelua käytiin omien porukoiden kesken, länsirajalla ottelevat kunnat ja Kuttura-kirjassa saamelaiset ja heidän kanssaan
liittoutuneet lantalaiset lähtevät valtaamaan Etelä-Suomea. Heikkinen sotkee
kirjoihinsa iloisesti faktaa ja fiktiota, hän tuntee kohteensa ja kirjoissa on paikoin vahva toden tuntu, kuten kvalitatiivisessa
tutkimuksessa on tapana sanoa. Selvyyden
vuoksi on sanottava että long hill ski
-mäestä Muonio ja Enontekiö eivät ole riidelleet. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Parhaimmillaan Heikkinen on lyhyiden nasakoiden
ja hoksaavien tarinoiden kertojana. Kun hän kuljettaa kirjaan useampia teemoja,
tarinat tuppaavat puuroutumaan ja sinänsä mainiot juonen kulussa rakennetut
ongelmat pakkoratkaistaan sovinnaisilla tavoilla. Paikoin teksti on herkullista satiiria pittoreskeista
tilanteista ja pohjoisten kylien ihmissuhteiden juonikkuudesta. Vai
kirjoittaako Heikkinen sittenkään satiiria? Näkisittepä päiväkirjani. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Kirjallisuuden Nobel- palkinnon sai ranskalainen
Patrick Modiano. Luulenpa monen muunkin huokaisseen että taas meni Nobel kirjailijalle,
josta en ole kuullut mitään. Tällä kertaa mukana oli tuuria, Modianolta on
suomeksi käännetty viisi kirjaa. </span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"> </span><i style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><span style="font-size: large;">Hämärien
puotien kujan</span></i><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"> onnistuin saamaan kirjastosta. Kirja kertoo Cuysta, joka toisen
maailmansodan aikana pakomatkalla Ranskasta Sveitsiin on kadottanut muistinsa
ja oman historiansa. Hän etsii Pariisissa identiteettiään kulkemalla
keskustelemassa hänet ehkä tunteneiden ihmisten kanssa. Cuy tarttuu välillä virheellisiin
polkuihin ja palaa taas uuden kertojan luokse etsimään uusia johtolankoja mitä
hänen elämässään on tapahtunut.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Yksinkertainen juoni on piinallisen jännittävä,
löytääkö Cuy muistojaan ja vastausta kysymykseensä kuka hän on. Modianon monitulkinnalliset lauseet pysäyttävät lukemisen vimmaa seuraamaan omia mielleyhtymiä. Kirjan aloitus on upea <i>”Minä
en ole mitään. Vain läpikuultava siluetti tuona iltana erään kahvilan terassilla.
Odotin että sade lakkaisi, kaatosade joka oli alkanut juuri kun Hutte oli
jättämässä minut”. <o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Identiteettien mahdollisuudet ovat rajattomat, ne ovat
liukuvia, muuttuvia ja tilannesidonnaisia. Cuyn epävarma identiteetti rakentuu
toisten ihmisten kertomuksissa ja muistoissa, heidän antamien valokuvien,
esineiden ja paikkamuistojen avulla. Identiteetit ovat jatkuvasti avoimia ja
niiden rakentamiseen tarvitaan ihmisten välistä yhteisymmärrystä. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">”Muistatteko kun
ehdotitte että kirjoittaisitte minulle Dominikaanisen tasavallan passin …? Te
sanoitte että elämässä on oltava varuillaan ja että oli aina omistettava useita
passeja…”<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Cuyn kohtaamat ihmiset ovat avuliaita ja hyviä ihmisiä,
jotka yrittävät auttaa häntä eteenpäin ja antavat hänelle kertomuksia ja omia
muistoesineitään. Entä jos he olisivat olleet ilkeitä ja pahansuopia, ihmisiä,
jotka olisivat halunneet johtaa häntä harhaan tai pilkanneet häntä? Petollisia ihmisiä kirjassa olivat olleet ihmiskauppiaat,
jotka jättivät Cuyn ja hänen rakastettunsa Alppien lumeen. Pahuuden
kohtaaminenko saa ihmisen hukkaamaan muistinsa ja identiteettinsä? </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Cuyn maailmassa ihmisestä jää aina jälki.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">"Minä uskon että
talojen eteisissä kuuluu vielä niiden ihmisten askelten kaiku jotka sittemmin
ovat kadonneet. Jokin jää väräjämään heidän jälkeensä, yhä heikompina aaltoina
mutta jotka voi kuulla kun on tarkkaavainen. Loppujen lopuksi minä en koskaan
ole ollutkaan tuo Pedro McEvoy mutta lävitseni kulki aaltoja, joskus etäisiä,
joskus voimakkaampia ja vähitellen nämä hajallaan olevat kaiut kiteytyivät ja
tulivat minuksi”<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<i><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></i></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Cuy käyttää tarmonsa ja voimansa löytääkseen vastauksen
kysymykseen kuka minä olen. Lukija seuraa hänen etsimistään myötähämmennystä potien. Epävarmuutta ei hälvennä kirjan loppuminen toteamukseen
miten nopeasti elämä haihtuu. Niinkö, elämän haihtuminenko on etsimisen päätepiste? Tämän Modiano kuvaa ilman hetkenkään kyynisyyttä
elämää tai etsimistä kohtaan.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Sohvalla odottaa Anna
Kortelaisen Kivipiirtäjä – Taiteilija Antti Niemisen elämä.</span></div>
Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-1628658945781742452014-09-16T22:19:00.000-07:002014-10-11T06:03:49.881-07:00Karttaharjoituksia kenkälusikalla<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Syysiltojen hämärtyessä voi askarrella häkkyröitä. Tarvitaan
Suomen kartta, kunnat, kenkälusikka sekä sosiaali- ja terveyspalvelut.
Reippaalla ranneliikkeellä jaetaan Suomi viiteen alueeseen, joille rakennetaan
hallintoapparaatti järjestämään sosiaali- ja terveyspalvelut. Alueellinen
sote-apparaatti järjestää sosiaali- ja
terveyspalvelut sopimalla palveluiden tuottamisesta ison kaupungin ja/tai kuntayhtymän kanssa.
Jokaisen nykyisen kunnan on joko oltava iso kunta tai kuuluttava kuntayhtymään,
joka kykenee tuottamaan kuntien nyt tuottamat sote-peruspalvelut ja perustason
erikoissairaanhoidon palvelut. Tuottamisvastuiset kunnat ja kuntayhtymät voivat ostaa sosiaali- ja terveyspalveluita
toisiltaan, yksityisiltä yrityksiltä ja
yhdistyksiltä. Sote-alueen ja tuottamisvastuisen kunnan/kuntayhtymän välisen
sopparin hyväksyy sosiaali- ja
terveysministeriö. Lapissa sosiaali- ja
terveyspalveluita tuottavia kuntayhtymiä olisi yksi, ehkä kaksi, mikäli
Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin nenä pysyisi päivystysasetuksen jälkeen pinnan
yläpuolella.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">-Kunta - siis se kunta mitä on jäänyt jäljelle kun
sote-palvelut on siirretty tuottajakuntaan/kuntayhtymään - maksaa alueellisen
sote-apparaatin lähettämän laskun. Käytännössä sote-apparaatilla on avoin
piikki kunnan tilille. Sote-palveluista jäljelle jääneellä kunnalla ei ole
sanomista eikä sen kanssa ole velvoitetta neuvotella. Kaikesta tästä voidaan askarrella hauskan näköinen häkkyrä,
jossa kukaan ei ole vastuussa mistään.
Jos joku ei ymmärtänyt mitä tämä tarkoittaisi käytännössä, ei se mitään,
ei kukaan muukaan ymmärrä.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Edellä kuvatulla palvelurakenteella uskotaan saatavan aikaan
kansalaisille hyvinvointia ja terveyttä. Rakenteella turvataan lähipalvelut ja tasa-arvoiset,
yhdenvertaiset, toimivat ja integroituneet sosiaali- ja terveyspalvelut
vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Kuka uskoo? Ehkä joku, ihan oikeasti. Moni on uskovinaan, on
pakotettu uskomaan tai uskoo hyötyvänsä jos esittää uskovaa. Uskosta uusimmassa
sote-lakiluonnoksessa on kyse. Suunnitellun palvelurakenteen ja lakiluonnoksen tavoitteiden välillä ei ole siltoja eikä välittäviä prosesseja. Lausunnot lakiluonnoksesta
on annettava uskon varassa, kukaan ei tiedä mitä lakiluonnos käytännössä
tarkoittaa ja mitä se toteutuessaan toisi tullessaan. Lakiluonnos ottaa uuden
radikaalin asennon suhteessa länsimaiseen ajattelutapaan, jonka mukaan yhteiskunnallisten
toimintojen järjestämis- ja rahoitusvastuuta ei voida erottaa. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Mutta back to Basics.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Alunperinhän piti tehdä kuntauudistus. Kun kuntauudistus
meni puihin, alettiin rakentaa sote-uudistusta kuntauudistuksen kenkälusikaksi.
Sote-lakiluonnos sai kunnat kalpenemaan, kun ne kuulivat että 50-60 % niiden
rahoista ja henkilöstöstä napataan sote-kuntayhtymiin ja kunnat toimivat jatkossa
sote-palvelut maksavina tilinumeroina. Loppukuntaan jäisi toki jotain, mutta
niin vähän, että hyvällä syyllä voisi kysyä, mihin kuntia enää tarvitaan. Ei
ainakaan niin montaa.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Yksi kuntien optio on ajatella että tökkää se tämäkin
sote-uudistus. Perustuslakiin. Eduskuntavaaleihin. Kuntien jurputukseen. Normaaliin
säheltämiseen, sössimiseen ja riitelyyn. - Pandoran lipas on kuitenkin avattu
ja valtiovalta on osoittanut pystyvänsä tuottamaan hengästyttäviä esityksiä. Jos tämä ei mene läpi, hitsi, ne tulevat
uudelleen. Jotakinhan palvelurakenteelle on joka tapauksessa tehtävä, sen
suhteen ei päätä voida pistää pusikkoon pitkäksi aikaa. (Tai ainahan me
voidaan yrittää).</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Kuulun kuntauskovaisiin. Olkoon se naiivia tai konservatiivista
- sama se sille - kunta on ihmisten demokratiayhteisö, se tuottaa välittömät
peruspalvelut, kerää veroja ja valtion avulla rahoittaa toimintansa. Minusta on arvokasta, että ihmisillä on mahdollisuus kuulua johonkin
yhteiskunnalliseen lähiyhteisöön kuten kuntaan. Totta kai tiedän, että kunnat voivat olla
ihan kamalia klikkiytyneitä paikalliskorruption pesiä, mutta parhaimmillaan ne
mahdollistavat ihmisille toimivan ja kiinnostavan demokratia-areenan. Nykyihmiset eivät elä vain nettiverkostoissa ja
virtuaaliyhteisöissä. Ihminen on myös paikallinen eläjä.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Sote-palvelut ja
muutkin kunnalliset palvelut edellyttävät suurempia kokonaisuuksia, se on
myönnettävä myös Lapissa. Palveluita ei mitata vain kilometreissä vaan myös
laadussa ja toimitusvarmuudessa, siksi väestöpohjien on oltava muutamaa tuhatta
suurempia. Ei kuitenkaan niin suuria, kuin mitä uusin sote-lakilunnos
synnyttäisi. Erityispalvelut voidaan organisoida lakiluonnosta
suoraviivaisemmin ja vähemmällä byrokratialla.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Kumpi on kivempaa, että kunnille jää tilinumeron rooli ja
murto-osa nykyisistä tehtävistä vai tulisiko vielä katsoa kuntauudistuskortti?
Onko ihan tosi että lappilainen kunta mieluummin antaa päätösvallan kasvottomalle
kuntayhtymälle kuin sopii asioista naapurikuntien kanssa? Toteutuessaan esitetyllä mallilla
sote-palveluiden irrottaminen peruskunnasta johtaisi ennen pitkää joka
tapauksessa tynkäkuntien liitoksiin. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Pitäisikö vetää henkeä ja todeta että, pahus,
sote-kenkälusikka pelitti ja pelotti ja kuntauudistukseen on palattava. Tehdään
uudet reippaat ranneliikkeet ja hups, tällätään Lappiin vaikka 5-6 kuntaa, yksi
sairaanhoitopiiri riittää mainiosti. Koska kuitenkin haluamme nahistella
keskenämme, joka vuosi järjestetään pesäpallo-otteluita ja lumisotia uusien
kuntien välille, tarvittaessa myös kylätappeluita. Olisi se sote-lakiluonnosta ja sen todennäköisiä seurauksia parempi.</span></div>
Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-42310693787900977212014-08-31T12:26:00.000-07:002014-08-31T12:26:20.466-07:00Kesä lyhyt, Operaatio Paulaharju pitkä<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Tuntuuhan se haikealta kun kesä lipuu tiehensä. Kesän
loppuarviointia tehdessä voi muistella, tuliko kaikki se tehtyä, mitä piti ja
oli suunnitellut. Kesällä pitää levätä ja olla aktiivinen, tavata ihmisiä ja syventyä
sisimpään omaan itseen, nukkua ja valvoa. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Katselin ottamiani valokuvia, niistä
päätellen olen koko kesän euforinen ilme naamalla työntänyt nuorimmaisen
lapsenlapsen vaunuja, puuhannut kaikkea kivaa vanhemman lapsenlapsen kanssa,
uinut erilaissa vesissä, kulkenut tunturissa, kalastanut, poiminut kukkia ja
täysiä astioita sieniä ja marjoja. Kuviin ei ole tallennettu hikisiä päiviä
konttorityössä, läpikastuneita ja mutaisia vaelluskenkiä, itikoiden syömiä jalkoja,
rikkaruohojen valtaamaa kasvimaata tai kilometritolkkuisia talsimisia muutaman
mustikan perässä. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Tämän kesän yhdeksi huippukokemukseksi jää Juha Hurmeen
teatterityhmän Operaatio Paulaharju Hannukurussa. Teatterikokemus kesti neljä
päivää ja kolme yötä, mikä kului matkaan Pallakselta Hettaan leppoisasti
kävellen. Juha Hurmeen asettamiin sääntöihin kuului, että teatteriin oli tultava
joko Pallakselta tai Hetasta. Teatterissa käymisen ei tarvitse olla helppoa,
kaupallisuudesta puhumattakaan. Näytökset olivat ilmaisia ja kun yleisömäärä
yllätti järjestäjätkin, arvelimme että suomalainen kävelee kun kerta ilman jotakin
saa. Kieltämättä oli jotenkin liikuttavaa nähdä selvästikin ensikertalaisia
kömpelösti kompuroimassa Pyhäkeron kivistä rinnettä alas, varovasti sauvoja
asetellen. Muutamat nokkelat livistelivät oikoreittejä Raattaman tieltä Vuontispirtiltä ja Ketomellasta. Hannukuruun oli päästävä.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Hannukurussa Hurmeen teatteriryhmä esitti kaksi novellia
Samuli Paulaharjun teoksesta Tunturien yöpuolta. Vähäisellä, paikalta
hankitulla rekvisiitalla näyttelijät upottivat meidät katsojat vanhaan tunturien maailmaan, näytelmässä
porotkin olivat aidompia kuin oikeat porot. Esitysten jälkeen istuimme saunassa
ja toistelimme uudelleen ja uudelleen, että
miten voi joku keksiä jotain niin hullua ja hienoa! Me olimme etuoikeutettuja,
kaikin tavoin. Saunoimme, uimme ja olimme onnellisia, poissa levottomasta
maailmasta, uutisten ja twittereiden todellisuudesta.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Parasta Operaatio Paulaharjussa on että se jatkuu vielä
neljänä kesänä. Ensi kesänä esitykset ovat Lemmenjoella, sitten Kevolla,
Näätämöllä ja operaation huipuksi vuonna 2018 Haltilla. Viiden vuoden
teatterimatka on aloitettu.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Tässä linkki Operaatio Paulaharjun sivuille <a href="http://www.operaatiopaulaharju.fi/index.html">http://www.operaatiopaulaharju.fi/index.html</a></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-30899578893273927802014-06-08T04:00:00.000-07:002014-06-08T04:00:02.245-07:00Loma<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Pidin toukokuussa kesälomaa.
Toukokuu on Lapissa kamala kuukausi. Lunta
on muutamia likaisia laikkuja ja hyinen tuuli puhaltaa Jäämereltä. Etelä-Suomessa asuvat ripottelevat suolaa ensimmäisille ötököiden puremille tälläämällä facebookiin kuvia, mikä kaikki kukkii ja missä oltiin piknikillä. Tänä vuonna Muoniossa
olisin kesälomani alkaessa voinut jatkaa hiihtokautta, osa laduista pidettiin
vielä toukokuun alussa hyvässä kunnossa. Valitsin toisin, en hiihtänyt, vaan
päätin panostaa uimiseen, kävelemiseen ja juoksemisen uudelleen opetteluun. Lähdin
Marmarikselle. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Lomalaisella on lomalaisen ongelmat,
kuten esimerkiksi mitä söisi päivälliseksi. On ensinnäkin ratkaistava, syökö
ravintolassa vai laittaako ruokaa itse. Jos päätyy ravintolaan, on valittava
lukemattomasta määrästä mahdollisia ravintoloita ja päätettävä, haluaako
kokeilla jotakin uutta vai mennä jo tiedettyyn paikkaan. Tästä saa jo melkein
kahakan aikaan matkaseuran kanssa, koska ihmisissä on suuria eroja mitä tulee
halukkuuteen kokeilla uusia asioita tai toistaa aikaisemmin tehtyä. Katson useimmiten
kuuluvani ensin mainittuun ryhmään. Kokeilua vai koettua –tyyppinen punninta
käynnistyy myös itse laitetun ruoan suhteen, mutta itse kokkaaminen antaa
enemmän joustovaraa koska voi tehdä useampia ruokia. Raaka-aineiden hankkiminen torilta on osa ruoanlaiton
taivaallisuutta: vieläkin silmäni kostuvat, kun ajattelen kaikkia niitä ihania
tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, joissa oli maku mukana. Ikinä enää en osta
Suomessa hedelmiä, noita raakana
poimittuja ja kaasussa kypsennettyjä. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Syömisen lisäksi toinen iso ongelma
lomalla on pukeutuminen. Jos ennen aamiaista haluaa vuoropäivin käydä joko
pidemmällä kävely- tai juoksulenkillä ja sen jälkeen uimassa, mutta ei halua
kuljetella vaihtovaatteita, millainen vaatetus on sopivin näiden intressien
yhteensovittamiseen? Reilun kahden viikon aikana en kyennyt tätäkään
ratkaisemaan. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Elämä on kummallista. Myös lomalla.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Kun omassa lomalaisen elämässään on
syventyneenä triviaaleihin elämänlaatuasioihin, lomamaassa tapahtuu kaivosonnettomuus,
jossa kuolee 300 ihmistä. Turkin valtiojohdon ensimmäiset kommentit olivat
tylyjä: onnettomuuksia on sattunut ennenkin. Myöhemmin poliittinen johto terävöityi ja
lupasi puuttua kaivosten turvallisuusongelmiin. Osuimme kaivosmiesten
mielenosoitukseen, jossa oli mukana vanhoja naisia, jotka istuvat hiljaa
valokuvat sylissään. Heidän kuolleita poikiaan ja omaisiaan. Kaivosonnettomuuksissa on Turkissa kuollut
paljon ihmisiä sen jälkeen kun valtio yksityisti kaivokset, turvallisuutta ei
valvota ja ihmishengen arvo häviää bisnekselle. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">–Valpastuin myös katselemaan
lukuisia hotellien rakennustyömaita, joilla työmiehet keikkuivat ilman mitään
turvavarusteita ja suojauksia. Turistin katseen voi kalibroida moneen suuntaan.
Miten paljon meille nimettömiä afrikkalaisia hukkuu mereen tai ruhjoutuu
rantakallioihin pyrkiessään Espanjan lomasaarille ja Etelä-Eurooppaan?</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Turkista tiedän vähän. Asukkaita on
70-80 miljoonaa. Maasta pieni osa on
Euroopan puolella, isoin osa Aasissa. Maa pyrkii EU:n jäseneksi, mutta EU hangoittelee
kaikin tavoin vastaan. Julkisyynä on kurdien asema ja ihmisoikeuskysymykset, mutta
vähintään yhtä vahvasti Turkkia pidetään vielä pitkään tuulikaapissa
talouspoliittista syistä. Talouskasvu
Turkissa on poikkeuksellisen nopeaa ja maa harjoittaa valuuttapolitiikkaa, joka
ei EU:ssa olisi mahdollista. Julkisista palveluista on vaikea saada tietoa
ellei osaa turkkia. Maata hallitsee
islamilainen AK-puolue, jolla on vahva poliittinen kannatus vaaleissa.
Puoluetta johtaa pääministerinä toimiva Recep Erdogan. Nykyinen politiikka
kohtelee oppositiota ja toisinajattelijoita tylysti, internetin käyttöä on aika
ajoin rajoitettu ja valtio on vastannut mielenosoituksiin väkivaltaisesti, korruptio on sisällä vallankäytön rakenteissa.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Internetistä löytyy Toni Alarannan
blogi ”Euroopan rajalla”, jossa ruoditaan Turkin nykyistä yhteiskuntaelämä kriittisesti. Hän kirjoittaa, että Turkkiin
on pystytetty suvaitsematon enemmistödemokratia, jossa enemmistö muodostuu
yhden yhteisen nimittäjän, konservatiivi-islamilaisen nationalismin ympärille. Nuoret, keskiluokka ja koulutetut ihmiset
eivät halua uskonnollisen moraalin perustalle rakentuvaa AKP:n ja Erdoganin
johtamaa yhteiskuntaa (Alaranta 2.5.2014 ja 6.2.2014). Alaranta on Ulkopoliittisen instituutin
vanhempi tutkija ja on väitellyt Turkin poliittisesta historiasta.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Luettuani aamupäivällä Alarannan
blogia, lähdin iltapäiväksi
uimarannalle. Ensimmäisen uimareissun jälkeen veden lämpötilasta tuli
keskustelemaan Mehmet, joka kertoi työskentelevänsä kaupungin sairaalassa ja olevansa nyt kesälomalla.
Mehmet halusi tietää, pidänkö matkustelusta, onko minulla perhettä, pidänkö
enemmän valkoviinistä vai punaviinistä. Minä puolestani olin kiinnostunut Turkin
terveyspalveluista, koulutusjärjestelmästä ja miten julkiset palvelut
rahoitetaan. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Mehmet kertoi, että noin kahdeksan vuotta sitten maahan luotiin
yhteiskunnan kustantama terveydenhuollon palvelujärjestelmä, joka kattaa koko
väestön. Ihmiset maksavat pienen omavastuuosuuden ja ovat tyytyväisiä, koska
aikaisemmin vain rikkaat pääsivät lääkäriin ja saivat hoitoa. Lapset ja nuoret
käyvät koulua kaksitoista vuotta, minkä jälkeen heidän on päätettävä jatko-opinnoistaan,
perusopinnot kustannetaan verovaroista. Verottaminen on Turkissa uusi asia,
aluksi ihmiset vastustivat sitä, mutta nyt he hyväksyvät sen koska saavat
vastineeksi palveluita. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Mehmet olisi halunnut esitellä
minulle kotinsa ja tarjota lasin punaviiniä, koska molemmat pidimme siitä
enemmän kuin valkoviinistä. Kieltäydyin kuitenkin, erosimme luullakseni ihan
ystävinä ja molemmat olimme oppineet jotakin uutta. Minä opin, että Turkin yhteiskunta on modernimpi
kuin luulinkaan ja Mehmet, ettei rannalla kannata satsata naisiin, jotka
alkavat kysellä palveluiden ja verotuksen rakenteista. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Mutta kumpaa minä uskoisin, Toni
Alarantaa vai Mehmetiä? Alaranta nostaa blogissaan esiin Turkin järjestelmän
puutteet ja konnuudet kun taas Mehmet näki nykypolitiikan tuoneen ihmisille
hyvinvointia ja tasa-arvoa. Jos olisin pienituloinen turkkilainen äiti, kumpi
olisi minulle tärkeämpää, vapaa pääsy internetiin vai että lapseni saa
sairastuessaan hoitoa? Entä jos olisin Istanbulissa osoittamassa mieltäni puiston
puolesta ja poliisi hyökkäisi väkivaltaisesti kimppuuni? On helppo löytää
esimerkkejä, jotka saavat mielipiteen kallistelemaan. Esimerkit ovat myös siitä
ikäviä, että ne väistämättä johtavat omahyväiseen huokaisuun, miten on luojan
lykky, että on sattunut syntymään Pohjoismaihin. Mutta miten vain, Turkki on
paitsi kaunis, myös mielenkiintoinen ja ristiriitainen maa.</span></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8466505544319352441.post-81756235067021755942014-05-01T07:54:00.000-07:002014-05-02T06:39:38.008-07:00Muoniolaiset ovat outoa väkeä<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Eilen vappuaattoiltana iso
määrä kuntalaisia - useamman henkilön arvion mukaan 500-700 ihmistä - kokoontui
valtion entisen virastotalon takapihalle. Peltotilkulle asfalttialueen
ulkopuolelle oli koottu suuri keko rojua, joka sytytettiin palamaan. Pappi oli edellisenä
sunnuntaina kirkossa kehottanut sanankuulijoita tuomaan kokkoon poltettavaa
tavaraa –ei kuitenkaan ympäristölle vaarallista. </span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Vappukokko roihusi iloisesti,
muutama laulutaitoinen lauloi vanhoja lauluja särisevään kovaääniseen, parilla
eurolla sai grillimakkaraa, vohvelia ja kahvia. Lapset laskivat mäkeä
lumikinoksessa ja kinusivat foliopalloja. Teinit olivat tälläytyneitä ja
lisäsivät tehosteita kasvomaalauksella. Keski-ikäiset puhuivat menneestä
talvesta, tulevasta kesästä ja lomista, muista ihmisistä, kunnan asioista,
mökin rakentamisesta, teiden kunnosta ja kalastuksesta. Koppavat mummot
työntelivät rattaissa lapsenlapsiaan ja vaarit kävivät sosiaalista smalltalkia
kaikkien kanssa. Tilaisuudesta oli ilmoitettu A4:lla kauppojen ja tienvarsien ilmoitustauluilla.
Kaikki tosin tiesivät vappukokosta ilman tiedottamistakin koska se on vuosien
perinne. Seurakunnan lähetystyö järjestää.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Paikalla ei ollut yhtään julkkista, toimittajaa tai
hankekoordinaattoria.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Meillä oli mukavaa.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Ai niin, ja kaikki olivat selvin päin. Sekin vielä.</span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><br /></span><span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;">Toistuvasti ihmisten hyvinvointia tai onnellisuutta
koskevissa tutkimuksissa ja selvityksissä muoniolaiset mitataan Lapin hyvinvoivemmiksi
ja onnellisimmiksi kuntalaisiksi. Tulos on toistunut jo niin usein, ettei sitä
voi kuitata pelkästään tutkimusten heppoisuudella tai sattumalla. Yhteiskunnallisten
ilmiöiden tulkinnassa katse on yleensä kalibroitu selittämään pahoinvointia ja
siihen tarkoitukseen meillä on kehitetty monialainen varasto syy-seuraus –ketjujen kuvauksia. Hyvinvoinnin syiden
selittämiseen on käytetty paljon vähemmän energiaa vaikka hyvinvoinnin
ymmärtämisen voisi olettaa edesauttavaan
myös pahoinvoinnin vähentämisessä.<br /><o:p> </o:p></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><o:p><br /></o:p>Muoniolaisten hyvinvoinnin perustaksi on selitetty historiaa,
kuten Ruotsin tuomaa kauppaa, työtä, salakuljetusta ja muuta kanssakäymistä. Taannoinen valtion aluepolitiikka toi
työpaikkoja, yrittäjät ovat olleet paikallisia ja työllistäneet oman kunnan
väkeä. Paitsi aineellisella hyvällä,
muoniolaiset selittävät hyvinvointiaan vahvalla yhteisöllisyydellä ja
uskonnollisuudella, joka on ollut osa ihmisten arkea ja vahvuudestaan
huolimatta suvaitsevaista ja hyväntuulista. Oma veikkaukseni on, että kaikki
liittyy kaikkeen. Toimiva yhteisö on toimelias monilla elämänalueilla, tätä kai
tarkoitetaan sosiaalisella pääomalla,
joka tuottaa sekä aineellista että henkistä hyvää ja hyvinvointia.<br /><o:p> </o:p></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><o:p><br /></o:p>Turha luulla, että Muonio olisi jotenkin umpioitunut –ei pidä
paikkaansa. Lappilaisista kunnista Muoniossa
on suhteessa väkilukuun eniten ulkomailla syntyneitä asukkaita. Kunnan keskustassa
on thaimaalainen ravintola ja sveitsiläinen kahvila mutta suomalais-israelilainen
pub näyttää suljetulta. Tiettävästi minkäänlainen pub ei ole Muoniossa lyönyt
leiville, asiakkaat puuttuvat. Toisin kuin muissa matkailukunnissa,
matkailukaan ei Muoniossa ole keskittynyt panostamaan päihde- ja pikaseksi –painotteiseen
ohjelmaan. Muoniossa turistit
hätistetään ladulle tai koiravaljakolla tunturiin, kesällä ongelle. Mikään menomesta Muonio ei ole, se on
avoimesti todettava.<br /><o:p> </o:p></span><br />
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: large;"><o:p><br /></o:p>Totta kai Muoniosta löytyvät samat harmit kuin muualtakin,
kaikillahan meillä onnellisuusmuurien takana on asioita, joita ei kylille ja
onnellisuustutkijoille levitellä. Hyvinvoivassa yhteisössä huonosti voiminen on
erityisen kovaa, paratiisikuvia ei kannata tässä maailmassa rakennella. Mutta
millään ei voi tehdä merkityksettömäksi tai vähäarvoiseksi sitä, että satoja
ihmisiä pienessä Länsi-Lapin kunnassa kokoontuu valtion autioituvan
virastotalon taakse yhteiselle vappukokolle. Se on Wau!</span>Päivi Salminenhttp://www.blogger.com/profile/13800095722225423073noreply@blogger.com6