Gramman paikka suuressa kierrossa

Tietoisen kuluttajan elämä käy työstä. KonMari on hiukan asettunut taloksi huusholleihini mutta puhdasoppisuuteen on vielä  pitkä matka. Helpointa oli aloittaa vaatteista, niitä meni ihan mukavat säkilliset SPR:n kirpparille. Tosin aito konmarilainenhan olisi hävittänyt ne tästä maailmasta kulkemasta, tavaraa kun ei pidä siirrellä paikasta toiseen vaan kylmäverisesti hävittää pois suuresta kierrosta.  Kunnon konmarilaista minusta ei  tule, en usko koskaan pystyväni hävittämään valokuvia ja vanhoja päiväkirjoja jätän jälkipolvien kiusaksi laatikkotolkulla.  

Tehokkainta on estää tavaraa tuleminen kynnyksen yli. Askeettinen asenne on kuitenkin helpommin hurskasteltu kuin tehty. Vuosia jatkunut asumiseni kahdessa asunnossa on kaikkea muuta kuin ekologista koska monia tarpeettomia tavaroita tarvitaan pareittain. Kuuntelin tulevaisuudentutkija Ilkka Halavaa, (muistaakseni Halava), joka hehkutti miten tulevaisuudessa  ei olla yhteen  asumispaikkaan sidottuja kuten nykyisin vaan ihmisellä voi olla kaksi kotia. Poika, se on keksitty jo, ajattelin, tuttavapiirissäni on koko joukko ihmisiä jotka työelämässä ollessaan pendelöivät kahden paikkakunnan väliä, kuka mistäkin syystä. Eläköidyttyä pätkäasumiseen liitetään lastenlasten perheet, mökkiasuminen ja talvien pidemmät oleilut lämpimissä maissa.  Monipaikka-asuminen on jonkinlaista modernia nomadismia, joka osaltaan kuluttaa sietämättömästi luonnonvaroja paitsi matkustamalla,  myös pitämällä tehottomassa käytössä tilaa ja tavaraa.

Terävimpinä kausinani harjoitan täysin irrationaalista hintojen ja tavaroiden ominaisuuksien tarkkailua. Miksi vessapaperin rullahinta on kalliimpi mitä suuremman pakkauksen ostat? Useissa kaupoissa hinta näyttää nousevan sentin pari kun pakkauskoko kasvaa, ihan epäloogista.  Kannattaa kysyä asiaa myyjältä ja vasta sitten miettiä kenelle takahuoneen kahvipöydässä nauretaan.  Paljonko minttulaku maksaa eri kaupoissa? Hinta näyttää vaihtelevan peräti 27-42 sentin välillä! Järkyttävää. Viimeksi eilen olin lähes pyörtyä kun vertailin mineraalipuuterin hintoja ja pakkauskokoja. Body Shopin purkki maksoi kuta kuinkin saman kuin Kicksin mutta ensiksi mainitussa oli vain 4 grammaa kun taas Kicksin myymässä oli 9 grammaa…tai eipäs! Vuosi sitten Kicksistä ostamassani purkissa oli  9 grammaa, nyt saman merkin purkissa olikin nassuputua vain 8 grammaa ja hinta taisi olla muutaman euron kalliimpi!  Jossain ovat ne aivoriihet ja tiimit, jotka kehittelevät näitä pikkujekkuja kuluttajien kukkaroiden menoksi. Kuka jaksaa seurata ja olla valpas tiedostava kuluttaja ? Käynkö tänään Kicksissä huomauttamassa puuttuvasta grammasta?

Vai olisiko sittenkin pitänyt ostaa Body Shopin purkki ja luottaa että se on eettisempi ja ekologisempi?

Välittömän ekologisuuden ja hintojen rinnalla  laadun ja eettisyyden  seuraaminen edellyttäisi kokopäiväistä monijäsenisen työryhmän perustamista. Raaka-aineiden lähtöruudun,  kemikaalien,  lisäaineiden,  manipuolointien, säilöntämenetelmien, pakkausmateriaalien, valmistusprosessien, kuljetus- ja säilytysolosuhteiden selvittäminen  on töisevä operaatio ja kun siihen vielä lisätään tuotannon eettisyyden näkökulma ja kysytään mm onko käytetty lapsityövoimaa,  ovatko työolosuhteet asialliset, maksetaanko  työntekijöille säädyllistä palkkaa tarvitaan tiheä ja rohkea globaali verkosto hommiin.  

Lähtipäs tämä taas lapasesta. Miten voisi saada sellaisen pääkopan, joka ei yhden gramman muutoksesta levauttaisi olohuoneen pöydälle koko globalisaatiota?