sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Gramman paikka suuressa kierrossa



Tietoisen kuluttajan elämä käy työstä. KonMari on hiukan asettunut taloksi huusholleihini mutta puhdasoppisuuteen on vielä  pitkä matka. Helpointa oli aloittaa vaatteista, niitä meni ihan mukavat säkilliset SPR:n kirpparille. Tosin aito konmarilainenhan olisi hävittänyt ne tästä maailmasta kulkemasta, tavaraa kun ei pidä siirrellä paikasta toiseen vaan kylmäverisesti hävittää pois suuresta kierrosta.  Kunnon konmarilaista minusta ei  tule, en usko koskaan pystyväni hävittämään valokuvia ja vanhoja päiväkirjoja jätän jälkipolvien kiusaksi laatikkotolkulla.  

Tehokkainta on estää tavaraa tuleminen kynnyksen yli. Askeettinen asenne on kuitenkin helpommin hurskasteltu kuin tehty. Vuosia jatkunut asumiseni kahdessa asunnossa on kaikkea muuta kuin ekologista koska monia tarpeettomia tavaroita tarvitaan pareittain. Kuuntelin tulevaisuudentutkija Ilkka Halavaa, (muistaakseni Halava), joka hehkutti miten tulevaisuudessa  ei olla yhteen  asumispaikkaan sidottuja kuten nykyisin vaan ihmisellä voi olla kaksi kotia. Poika, se on keksitty jo, ajattelin, tuttavapiirissäni on koko joukko ihmisiä jotka työelämässä ollessaan pendelöivät kahden paikkakunnan väliä, kuka mistäkin syystä. Eläköidyttyä pätkäasumiseen liitetään lastenlasten perheet, mökkiasuminen ja talvien pidemmät oleilut lämpimissä maissa.  Monipaikka-asuminen on jonkinlaista modernia nomadismia, joka osaltaan kuluttaa sietämättömästi luonnonvaroja paitsi matkustamalla,  myös pitämällä tehottomassa käytössä tilaa ja tavaraa.

Terävimpinä kausinani harjoitan täysin irrationaalista hintojen ja tavaroiden ominaisuuksien tarkkailua. Miksi vessapaperin rullahinta on kalliimpi mitä suuremman pakkauksen ostat? Useissa kaupoissa hinta näyttää nousevan sentin pari kun pakkauskoko kasvaa, ihan epäloogista.  Kannattaa kysyä asiaa myyjältä ja vasta sitten miettiä kenelle takahuoneen kahvipöydässä nauretaan.  Paljonko minttulaku maksaa eri kaupoissa? Hinta näyttää vaihtelevan peräti 27-42 sentin välillä! Järkyttävää. Viimeksi eilen olin lähes pyörtyä kun vertailin mineraalipuuterin hintoja ja pakkauskokoja. Body Shopin purkki maksoi kuta kuinkin saman kuin Kicksin mutta ensiksi mainitussa oli vain 4 grammaa kun taas Kicksin myymässä oli 9 grammaa…tai eipäs! Vuosi sitten Kicksistä ostamassani purkissa oli  9 grammaa, nyt saman merkin purkissa olikin nassuputua vain 8 grammaa ja hinta taisi olla muutaman euron kalliimpi!  Jossain ovat ne aivoriihet ja tiimit, jotka kehittelevät näitä pikkujekkuja kuluttajien kukkaroiden menoksi. Kuka jaksaa seurata ja olla valpas tiedostava kuluttaja ? Käynkö tänään Kicksissä huomauttamassa puuttuvasta grammasta?

Vai olisiko sittenkin pitänyt ostaa Body Shopin purkki ja luottaa että se on eettisempi ja ekologisempi?

Välittömän ekologisuuden ja hintojen rinnalla  laadun ja eettisyyden  seuraaminen edellyttäisi kokopäiväistä monijäsenisen työryhmän perustamista. Raaka-aineiden lähtöruudun,  kemikaalien,  lisäaineiden,  manipuolointien, säilöntämenetelmien, pakkausmateriaalien, valmistusprosessien, kuljetus- ja säilytysolosuhteiden selvittäminen  on töisevä operaatio ja kun siihen vielä lisätään tuotannon eettisyyden näkökulma ja kysytään mm onko käytetty lapsityövoimaa,  ovatko työolosuhteet asialliset, maksetaanko  työntekijöille säädyllistä palkkaa tarvitaan tiheä ja rohkea globaali verkosto hommiin.  


Lähtipäs tämä taas lapasesta. Miten voisi saada sellaisen pääkopan, joka ei yhden gramman muutoksesta levauttaisi olohuoneen pöydälle koko globalisaatiota?

perjantai 16. joulukuuta 2016

Verkostoja ja viittauksia



Reipas pari viikkoa on ollut ensin framilla  oliko pääministeri jäävi myöntäessään valtion rahaa Terrafamelle, sitten, painostiko pääministeri Yleä, suostuiko Yle painostetuksi, kuka sanoi  kenelle mitä ja lopuksi on puhuttu  kaikenlaista sekavaa. Juttu olisi ollut yhdentekevä ohikiitävä räpsäys jos pääministeri olisi ohjannut jääviytensä selvitettäväksi, sanonut että pitääpä jatkossa olla huolellinen ja tämä on tärkeä asia.  Mutta pieleen meni kun pääministeri  ja hänen verkostonsa aloitti  asialla pilailun, uhittelun, heittäytyi marttyyriksi tyylin ”täytyykö pääministerin suvulta kieltää yritystoiminta” ja pääministeri ryhtyi sähköpostipommittamaan ylen toimittajaa.

Ja kuinkas sitten kävikään.  Keskustelu pääministerin esteellisyydestä muuttui kysymykseksi ylen painostamisesta, johtamisesta ja rahoituksesta.  Traagista ja hilpeätä koko hommassa on että alun perin tuskin kukaan oikeasti epäili pääministeriä tietoisesta aseman väärinkäytöstä –mutta onhan esteellisyyskysymyksiä aina syytä pohtia, mikä seikka pääministerillä ja hänen verkostollaan meni yli sieto- ja ymmärrysrajan. Miten se voi olla mahdollista? Pitäisihän kellojen soida –edes jälkikäteen –jos pääministerin asemassa olevan kohdalla on edes teoriassa syytä pohdiskella  esteellisyyttä. Peräkylän pikkuvirkahenkilökin sen ymmärtää.

Minulla on toimiva teoria tähänkin.  Joudun  nyt tekemään väyryset ja viittaamaan itseeni, googlaamalla  jostain historiasta löytyy blogini antropologin katse kohti kepu- ja argumentti-ihmistä. En osaa linkittää sitä tähän, sori sille.  Kepu-ihmisen yhteydessä kysymys verkostojen suosimisesta on kuin vaatisi leopardia tilille pilkuistaan.  Pohdiskelu kepu-ihmisen esteellisyydestä verkostotoimijana on epärelevanttia, mahdotonta, siksi sitä ei voi, eikä pidä edes tehdä.  Argumentti-ihmiselle sanottakoon että ihan turha siellä pyöritellä silmiä ja heitellä merkitseviä katseita. Kateellinen olet kepu-ihmisen lojaalille verkostolle, jossa jäsenet ovat turvassa,  pitävät toisistaan huolta ja tasoittavat  rihmastoon kuuluville  taivalta maan päällä.  Juuri sellaisia  verkostoja me kaikki haluamme.

Jännittävä soppa jatkuu. Ylessä  toimittajia jäi sairaslomalle, kirjoitteli kirjeitä medialle,  irtisanoutui,  syytteli ja puolustautui. Pääministeri kertoi pohtineensa että heittää pyyhkeen kehään, "pitäkää tunkkinne".  Moni pikkuvirkamies, ensihoitaja, poliisi,  sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä ja opettaja ällistelee  miten herkkiä ovat ihmiset  politiikassa ja mediassa. Useissa  julkisissa palveluammateissa –etenkään kaupungeissa - ei vastaavalla herkkyystasolla työpäivää loppuun asti kestäisi. Suosittelen entisen kollegan Koskiniemen Siskon kirjettä pääministerille, sekin löytyy googlaamalla.