torstai 17. marraskuuta 2016

Trump ja minä

Moni on lainannut väittettä että elämme totuuden jälkeistä aikaa, en muista kuka lennokkaan lauseen alun perin lanseerasi.  Luultavasti joku joka on ollut tässä maailmassa melko lyhyen aikaa koska me, jotka olemme tallustelleet täällä pidempään, tiedämme että totuus on aina ollut vaihdon väline ja hyvin tulkinnanvaraista.

Lähtökohtaisesti suhteeni Trumpiin oli välinpitämätön. Pikkuhiljaa ryhdyin noteeraamaan republikaanien ehdokaskandidaattia, joka päästeli suustaan mitä sattui ja vaikutti vitsiltä. Kun Trump sujahti puolueensa ehdokkaaksi, se vahvisti  käsitystäni että republikaanit nyt ovat sellaisia.  Kuulunhan siihen tuhahtelevaan porukkaan, joiden mielestä amerikkalaiset  ylipäätään ovat jotenkin  -äh - lapsellisia ja  sillai pinnallisia ja jotenkin niitä niinku ei voi ottaa vakavasti, no joo, on siellä ollut joku hyvä kirjailija.

Koska asennoidun amerikkalaisiin kaikilla mahdollisilla ennakkoluuloilla,  suhtauduin varauksella sekä Clintoniin että Trumpiin.  Haukka tai honkkeli. Yritin kannattaa Clintonia koska hän on nainen ja demokraatti,  sitä paitsi näistä kahdesta kuului kannattaa Clintonia jos halusi pitää itseään fiksuna ja siihenhän aina on tarvetta.  Tump  omalla toiminnallaan helpotti Clintonin kannattamista.   Clinton  kuitenkin menetti teoreettisen ääneni  nähtyäni miten hän suorassa tv-lähetyksessään katsottuaan filmin  Gaddafin surmaamisesta hekotti ja lohkaisi: ”We came, we saw, he died!” Ihminen, joka ei kunnioita kuolemaa, on vaarallinen. 

Clinton sai enemmän ääniä, mutta Trump valitsijamiehiä. Voiton jälkeen Trump teki persut ja alkoi puhua maltillisia. Media meni sopeutumisvalmennuskurssille. Kansalainen alkoi miettiä että ehkä Trumpissa hyvää on että hän ei ole niin innokas maailmanpoliisi kuin Clinton olisi ollut ja ehkä hänen esikuntaansa tulee joku joka ymmärtää jotakin ilmastosopimuksesta ja ympäristövastuusta. Jos Nato-optio meiltä meni jäihin, hyvä niin, parempi koettaa pysyä väleissä kaikkiin ilmansuuntiin.  Tunnustellaan nyt näitä tosiasioita taas meidänkin perällä.

Mutta sitä jäin miettimään, että jos Trumpin valinnassa, brexitissä ja nationalistien nousussa Euroopassa kyse on siitä että niin iso porukka kokee syrjäytyvänsä globalisaation seurauksena, eikö tälle asialle pitäisi tehdä jotakin? Eihän ilmiötä sillä voi kuitata että kyse on kouluttamattomista miehistä ja alemmasta keskiluokasta, reppanat kun eivät ymmärrä globalisaatiota, voivoi. Mitä ylimielisemmin ihmisten huoleen suhtaudutaan, sen varmemmin joku heidän äänensä haaviinsa nappaa.


2 kommenttia:

  1. On hienoa lukea blokistasi omat mietteeni, joita en osaa itse tekstiksi muuttaa!

    VastaaPoista
  2. Pöhköä kosiskelua on vähän jokapuolella vallan tavoittelussa (sosiaalinen vietti) aivan kuin katteettomia lainoja ja johdannaisia rahan hankkimisessa (itsesäilytysvietti). Molemmissa mennään yli sen mitä varten vietit ovat.

    VastaaPoista