lauantai 9. huhtikuuta 2016

Arkkipiispa ei ole sanonut mitään erityistä


Luulen että Panama-papereista ei saada kovin pitkään pidettyä meteliä koska ihan oikeasti kukaan ei jaksa olla hämmästynyt että on tyyppejä, jotka kiertävät veroja piilottamalla rahansa ulkomaille. Panama-papereilla tarkoitetaan yhdestä asianajajatoimistosta vuodettuja asiakirjoja. Vastaavia toimistoja on maailmassa huru mykket,  jo pelkästään Panamassa. Demokratioiden johtajat ovat kilvan tulleet esiin  kertomaan kuinka hengästynyttä  ja globaalia kamppailua he käyvät veronkiertäjiä ja lusmuja vastaan. Muutamilla on ollut –gulps –henkilökohtaisia ongelmia sovittaa taistelua ja omia, sukulaisten tai kavereiden toimia. Masokistisen tyytyväisenä katselemme  kun Björn Wahlroos punottaa tv-kameroiden edessä ja vannoo tietämättömyyttään kun paljastajat jo tietävät. Loppujen lopuksi kuitenkin suhtaudumme veronkiertäjiin slaavilaisen coolisti, ihan kuin Venäjällä, jonka kansalaisten tyytymistä mihin vain voimme uutisista ihmetellä.

Arkkipiispa Kari Mäkistä kohtaa tuntemani respekti on kohonnut. Kari Mäkisen humaanit ja  sosiaalieettiset puheenvuorot ovat olleet vastapuhetta heikommassa tilanteessa olevia tylyttävälle politiikalle. Edellisessä virkkeessä kirjoitin Mäkisen puheenvuorot rohkeiksi, mutta deletoin  rohkea –sanan. Mikä siinä tökkäsi? Rohkeaksi voisi ihan hyvällä syyllä kutsua ihmistä, joka sanoo että heikoilla olevista ihmisistä pitää huolehtia verovaroin eikä hyväntekeväisyydellä, tai että kirkon pitää antaa apua jos hylkypäätöksen saanut turvapaikanhakija sitä tarvitsee. Viime mainitun takia moni, jopa hallituspuolueen kansanedustaja, uhosi eroavansa kirkosta. Koin sydänpysähdyksen kun tajusin että meillä on valtaa käyttämässä ihmisiä, jotka käännyttävät oveltaan nälkäisen ihmisen jos paperit eivät ole kunnossa.

Mutta miksi arkkipiispan puheenvuorojen kutsuminen rohkeiksi tuntuisi kiusalliselta ja huolestuttavalta? Vastaus tulee siitä suunnasta, että kutsumalla arkkipiispan puheenvuoroja rohkeiksi, toteaisi samalla että useimmiten julkisuudessa esitetyt puheenvuorot ovat pelokkaita. Voisin tietysti tarkoittaa rohkeudella arkkipiispan henkilökohtaista, poikkeuksellista ryhdikkyyttä  hänen tavanomaisiin sanomisiinsa verrattuna, mutta luultavasti rohkeus olisi viitannut johonkin yleiseen keskustelukulttuuriin.  

Jättämällä rohkeus  -määrityksen pois, halusin korostaa että arkkipiispa puhui kuin ihmisen kuuluu puhua, jos hänellä on jotain sanottavaa. Kontekstoin arkkipiispan puheen 2010-luvulle vauraaseen Pohjoismaahan, jossa on koulutettu ja fiksu väestö, joka osaa arvioida asioita historiallisissa ja yhteiskunnallisissa kehyksissään ja joilla on arvot kohdillaan. Tässä kontekstissa arkkipiispa ei ole sanonut mitään erityistä. Jos arkkipiispan puhetta pitää kutsua rohkeaksi, se kertoo että konteksti on jotain muuta kuin kuvittelen. Siksi deletoin rohkean koska en kestä ajatella että eläisin kontekstissa, jossa itsestäänselvyyksien sanominen on rohkeutta.