Joulumyyjäisissä sen huomaa

Ihmiset katselevat mutta eivät osta. Yhtäkkiä kuluttamisessa on laitettu jarrut päälle. Tavaraa tarkastellaan tavarana, joka on asetettu esille ja on siinä paikallaan, mutta tavaran näkemisestä ei seuraa, että sen pitäisi sujahtaa selkäreppuun ja tulla kotiinkannetuksi. Rahattomuus on järkeenkäypä syy olla ostamatta, mutta myös ne, joilla olisi varaa, ovat lakanneet shoppaamasta. Tavara jätetään paikalleen eikä sitä todennäköisesti  edes ikävöidä.  Ostamatta jätetyn tavaran ikävöinti vihjaa tulevaan ostamiseen mutta potentiaalisen ostajan ja tavaran välisen tunnesuhteen puuttuminen kertoo perustavaa laatua olevasta murroksesta. Omaa havaintoani tukevat kauppiaiden haastattelut ja ennen joulua alkaneet alennus- ja loppuunmyynnit.  Maailman kirjat ovat sekaisin muutenkin kuin säiden osalta. Vai liittyvätkö ne toisiinsa? Keskelle talvea pyrkivä kesä suistaa ihmiset  totutuilta raiteiltaan.

Mitä tapahtuisi jos ihmiset lakkaisivat kuluttamasta tai ostaisivat vain mitä todella tarvitsevat? Marx ja sen kaverit aikoinaan ajattelivat että kun saamme välttämättömät tarpeet tyydytettyä, alamme suuntautua itsemme kehittämiseen, taiteisiin ja tieteisiin. Toistaiseksi tämä kohta sinänsä mainioissa teorioissa meni metsään. Perustarpeiden jälkeen on löytynyt aina uusia tarpeita tyydytettäväksi ja tieteisiin ja taiteisiin paneutuminen on siirtynyt tuonnemmaksi.

Onko maailmassa jotakin, mikä ei perustuisi kuluttamiselle tai jotenkin siihen kietoutuisi?  Joku evoluutiobiologi sanoisi, ettei voi ollakaan, kuluttamisen avulla ja siihen liittyvillä merkityksillä me huolehdimme siitä että juuri meidän geenimme menevät eteenpäin. Pari sataa vuotta sitten hyvin syöneet geeninkuljettajat  onnistuivat geeniensä jatkolähetyksissä riutuneita lajitovereitaan paremmin. Nykyään omien geenien kelpoisuutta joutuu osoittamaan vaatteilla, autoilla, matkoilla, varmalla habituksella, trimmatulla kropalla ja kaikella sellaisella. Merkitseekö hiipunut kulutusinto etteivät ihmiset halua enää lisääntyä ja turvata omien geeniensä matkan jatkuvuutta? Ehkä tämä on hätiköity johtopäätös.

Jotenkin tuntuu hupaisalta leikkiä ajatuksella että ihmiset vain yksinkertaisesti väsyvät ostamaan tavaroita. Ei viitsi. Ei hotsita. Hohhoijaa. Noita on nähty. Talousuutisia lukiessa ymmärtää että laajamittainen kulutuksesta kieltäytyminen suistaisi maailman raiteiltaan. Pienikin notkahdus tai edes viimevuotisella tasolla pysyminen saa aikaan huolestuneita kannanottoja hallitukselta ja elinkeinoelämältä. Ehkä kulutuksesta kieltäytyminen on kansalaisten passiivis-aggressiivisista vastarintaa hallituksen politiikkaa kohtaan? Kun ette te, ei mekään sit, katotaan kellä kantti kestää.

Jos kuluttaminen ei olisi niin tärkeä tapa erottautua ja liittoutua, mikä sitten olisi? Kunnon idealisti sanoisi että erottautumisen tarve on tuotettu tarve, nimenomaan kulutuskysynnän kasvua varten meidät on saatu taistelemaan paikastamme tavaroiden ja merkkien avulla. Mutta kerta kaikkiaan ei sytytä mikä voisi olla erottautumisen ja liittoutumisen tapa, joka ei lopulta kietoutuisi ainakin jonkin asteiseen kuluttamiseen, ennemmin tai myöhemmin, niin sitä on tässä maailmassa kiinni.