Luin kolumnin, jonka kirjoittaja ihmetteli mihin tarvitsee 38 huivia. Ei minua
naurattanut enkä kyennyt tuhahtelemaan pilkallisesti. Kaapeissani on järjettömiä
määriä huiveja, vaatteita ylipäätään, kenkiä, astioita, esineitä joista suurin
osa odottaa pääsevänsä käyttöön sitten joskus, laihana, ruskettuneena, puutarhakutsuilla,
tilanteessa jonka todennäköisyys on häviävän pieni.
Minulla on monen elämän
verran vaatteita siivoukseen, remontin tekoon, huonekalujen maalaamiseen ja
metsätöihin. Näistä toimista teen silloin tällöin vain siivousta ja siitä
selviää ihan arkikamppeilla. Asia ei kiukuttaisi minua niin paljoa, ellen kuuluisi
kulutuskriittisiin kansalaisiin, joiden mielestä ihmisen pitäisi minimoida
roinan määrä, pelastaa maapallo ja elää kaikin tavoin ekologisen selkäreppunsa
painoa koko ajan keventäen. Roinan määrän aiheuttaman harmin lisäksi kiukuttaa
oma kaksinaismoraali.
Perinteiseen nomadi-elämäntapaan
kuului että tavaroita oli mahdollisimman vähän, yhteen kirstuun piti mahtua
monen ihmisen tavarat. Porolla, kamelilla, itsellä tai orjilla oli muutakin
kantamista kuin jonkun lisääntymisiän ohittaneen henkilön huivit ja kengät.
Nykynomadi tarvitsee rekan. Ehkä tavaraan pätee sama kuin ruokaan. Olemme –siis
me vauraissa maissa – ensimmäisiä
sukupolvia, joiden pitäisi itse kyetä säätelemään syömänsä ruoan ja hankkimansa
tavaran määrää. Pitkälle 1900 –lukua sekä ruoan että roinan kulutusta sääteli
niiden niukka saatavuus. Joku tässä
hommassa meni pieleen kun elintason noususta seurasivat läski- ja roinavuoret.
Ekologiasta urputtavalle kakkospersoonalleen saa hetkeksi
huivin suun eteen kun shoppaa kirpparilla. Joku muuhan on jo ennen minua
hankkinut tavaran, antanut sille oikeutuksen olemassaoloon ja nyt minä teen
suorastaan korkeamoraalisen teon jatkamalla sen elinkaarta. Hölönpölö.
Kirpparit ovat omiaan keventämään ihmisen tavarasuhdetta, ne kuorruttavat catch
and release –kulutustavan näennäisellä kuluttajaetiikalla.
Ylipainosta on tullut vakava terveysuhka, jota vastaan
käydään erilaisin terveys- ja liikuntakampanjoin. Vastaavaa valjastusta tavara-
ym kulutuksen vähentämiseen ei vielä ole aloitettu, päinvastoin, kuluttavan
kansalaisen ajatellaan pitävän talouden pyörät pörräämässä. Tavaran avulla annetaan
itselle ja elämälle merkityksiä ja kerrotaan muille, millainen minä olen,
näinhän ihmiset ovat aina tehneet. Voisiko siihen kehittää jonkun helpomman ja
vähemmän ympäristöä kuormittavan systeemin?
Heh, sinullako muka paljon tavaraa!
VastaaPoistaOlet kai huomannut, että Paulaharju-sivut on päivitetty ja esitysaika selvillä.
Veikko
VastaaPoistaNo mutta sus siunatkoon, niinpäs onkin! Varma merkintä kesän kalenteriin heti.
Laitan linkin tähän josko joku harhailija tätä kautta osuisi Ravadaskönkään suunnalle.
http://www.operaatiopaulaharju.fi/kesa.html