sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Roinaähkyä

Luin kolumnin, jonka kirjoittaja ihmetteli mihin tarvitsee 38 huivia. Ei minua naurattanut enkä kyennyt tuhahtelemaan pilkallisesti. Kaapeissani on järjettömiä määriä huiveja, vaatteita ylipäätään, kenkiä, astioita, esineitä joista suurin osa odottaa pääsevänsä käyttöön sitten joskus, laihana, ruskettuneena, puutarhakutsuilla, tilanteessa jonka todennäköisyys on häviävän pieni. 

Minulla on monen elämän verran vaatteita siivoukseen, remontin tekoon, huonekalujen maalaamiseen ja metsätöihin. Näistä toimista teen silloin tällöin vain siivousta ja siitä selviää ihan arkikamppeilla. Asia ei kiukuttaisi minua niin paljoa, ellen kuuluisi kulutuskriittisiin kansalaisiin, joiden mielestä ihmisen pitäisi minimoida roinan määrä, pelastaa maapallo ja elää kaikin tavoin ekologisen selkäreppunsa painoa koko ajan keventäen. Roinan määrän aiheuttaman harmin lisäksi kiukuttaa oma kaksinaismoraali.

Perinteiseen nomadi-elämäntapaan kuului että tavaroita oli mahdollisimman vähän, yhteen kirstuun piti mahtua monen ihmisen tavarat. Porolla, kamelilla, itsellä tai orjilla oli muutakin kantamista kuin jonkun lisääntymisiän ohittaneen henkilön huivit ja kengät. Nykynomadi tarvitsee rekan. Ehkä tavaraan pätee sama kuin ruokaan. Olemme –siis me  vauraissa maissa – ensimmäisiä sukupolvia, joiden pitäisi itse kyetä säätelemään syömänsä ruoan ja hankkimansa tavaran määrää. Pitkälle 1900 –lukua sekä ruoan että roinan kulutusta sääteli niiden niukka saatavuus.  Joku tässä hommassa meni pieleen kun elintason noususta seurasivat läski- ja roinavuoret.

Ekologiasta urputtavalle kakkospersoonalleen saa hetkeksi huivin suun eteen kun shoppaa kirpparilla. Joku muuhan on jo ennen minua hankkinut tavaran, antanut sille oikeutuksen olemassaoloon ja nyt minä teen suorastaan korkeamoraalisen teon jatkamalla sen elinkaarta. Hölönpölö. Kirpparit ovat omiaan keventämään ihmisen tavarasuhdetta, ne kuorruttavat catch and release –kulutustavan näennäisellä kuluttajaetiikalla.

Ylipainosta on tullut vakava terveysuhka, jota vastaan käydään erilaisin terveys- ja liikuntakampanjoin. Vastaavaa valjastusta tavara- ym kulutuksen vähentämiseen ei vielä ole aloitettu, päinvastoin, kuluttavan kansalaisen ajatellaan pitävän talouden pyörät pörräämässä. Tavaran avulla annetaan itselle ja elämälle merkityksiä ja kerrotaan muille, millainen minä olen, näinhän ihmiset ovat aina tehneet. Voisiko siihen kehittää jonkun helpomman ja vähemmän ympäristöä kuormittavan systeemin?



2 kommenttia:

  1. Heh, sinullako muka paljon tavaraa!
    Olet kai huomannut, että Paulaharju-sivut on päivitetty ja esitysaika selvillä.
    Veikko

    VastaaPoista

  2. No mutta sus siunatkoon, niinpäs onkin! Varma merkintä kesän kalenteriin heti.

    Laitan linkin tähän josko joku harhailija tätä kautta osuisi Ravadaskönkään suunnalle.
    http://www.operaatiopaulaharju.fi/kesa.html

    VastaaPoista