tiistai 16. syyskuuta 2014

Karttaharjoituksia kenkälusikalla



Syysiltojen hämärtyessä voi askarrella häkkyröitä. Tarvitaan Suomen kartta, kunnat, kenkälusikka sekä sosiaali- ja terveyspalvelut. Reippaalla ranneliikkeellä jaetaan Suomi viiteen alueeseen, joille rakennetaan hallintoapparaatti järjestämään sosiaali- ja terveyspalvelut. Alueellinen sote-apparaatti  järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut sopimalla palveluiden tuottamisesta  ison kaupungin ja/tai kuntayhtymän kanssa. Jokaisen nykyisen kunnan on joko oltava iso kunta tai kuuluttava kuntayhtymään, joka kykenee tuottamaan kuntien nyt tuottamat sote-peruspalvelut ja perustason erikoissairaanhoidon palvelut. Tuottamisvastuiset kunnat ja kuntayhtymät  voivat ostaa sosiaali- ja terveyspalveluita toisiltaan, yksityisiltä yrityksiltä  ja yhdistyksiltä. Sote-alueen ja tuottamisvastuisen kunnan/kuntayhtymän välisen sopparin  hyväksyy sosiaali- ja terveysministeriö.  Lapissa sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavia kuntayhtymiä olisi yksi, ehkä kaksi, mikäli Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin nenä pysyisi päivystysasetuksen jälkeen pinnan yläpuolella.

-Kunta - siis se kunta mitä on jäänyt jäljelle kun sote-palvelut on siirretty tuottajakuntaan/kuntayhtymään - maksaa alueellisen sote-apparaatin lähettämän laskun. Käytännössä sote-apparaatilla on avoin piikki kunnan tilille. Sote-palveluista jäljelle jääneellä kunnalla ei ole sanomista eikä sen kanssa ole velvoitetta neuvotella. Kaikesta tästä voidaan askarrella hauskan näköinen häkkyrä, jossa kukaan ei ole vastuussa mistään.  Jos joku ei ymmärtänyt mitä tämä tarkoittaisi käytännössä, ei se mitään, ei kukaan muukaan ymmärrä.

Edellä kuvatulla palvelurakenteella uskotaan saatavan aikaan kansalaisille hyvinvointia ja terveyttä.  Rakenteella turvataan lähipalvelut ja tasa-arvoiset, yhdenvertaiset, toimivat ja integroituneet sosiaali- ja terveyspalvelut vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti.

Kuka uskoo? Ehkä joku, ihan oikeasti. Moni on uskovinaan, on pakotettu uskomaan tai uskoo hyötyvänsä jos esittää uskovaa. Uskosta uusimmassa sote-lakiluonnoksessa on kyse. Suunnitellun palvelurakenteen ja lakiluonnoksen tavoitteiden välillä ei ole siltoja eikä välittäviä prosesseja. Lausunnot lakiluonnoksesta on annettava uskon varassa, kukaan ei tiedä mitä lakiluonnos käytännössä tarkoittaa ja mitä se toteutuessaan toisi tullessaan. Lakiluonnos ottaa uuden radikaalin asennon suhteessa länsimaiseen ajattelutapaan, jonka mukaan yhteiskunnallisten toimintojen järjestämis- ja rahoitusvastuuta ei voida erottaa. 

Mutta back to Basics.

Alunperinhän piti tehdä kuntauudistus. Kun kuntauudistus meni puihin, alettiin rakentaa sote-uudistusta kuntauudistuksen kenkälusikaksi. Sote-lakiluonnos sai kunnat kalpenemaan, kun ne kuulivat että 50-60 % niiden rahoista ja henkilöstöstä napataan sote-kuntayhtymiin ja kunnat toimivat jatkossa sote-palvelut maksavina tilinumeroina. Loppukuntaan jäisi toki jotain, mutta niin vähän, että hyvällä syyllä voisi kysyä, mihin kuntia enää tarvitaan. Ei ainakaan niin montaa.

Yksi kuntien optio on ajatella että tökkää se tämäkin sote-uudistus. Perustuslakiin. Eduskuntavaaleihin. Kuntien jurputukseen. Normaaliin säheltämiseen, sössimiseen ja riitelyyn. - Pandoran lipas on kuitenkin avattu ja valtiovalta on osoittanut pystyvänsä tuottamaan hengästyttäviä esityksiä.  Jos tämä ei mene läpi, hitsi, ne tulevat uudelleen. Jotakinhan palvelurakenteelle on joka tapauksessa tehtävä, sen suhteen ei päätä voida pistää pusikkoon pitkäksi aikaa. (Tai ainahan me voidaan yrittää).

Kuulun kuntauskovaisiin. Olkoon se naiivia tai konservatiivista - sama se sille - kunta on ihmisten demokratiayhteisö, se tuottaa välittömät peruspalvelut, kerää veroja ja valtion avulla rahoittaa toimintansa. Minusta on arvokasta, että ihmisillä on mahdollisuus kuulua johonkin yhteiskunnalliseen lähiyhteisöön kuten kuntaan.   Totta kai tiedän, että kunnat voivat olla ihan kamalia klikkiytyneitä paikalliskorruption pesiä, mutta parhaimmillaan ne mahdollistavat ihmisille toimivan ja kiinnostavan demokratia-areenan. Nykyihmiset eivät elä vain nettiverkostoissa ja virtuaaliyhteisöissä. Ihminen on myös paikallinen eläjä.

Sote-palvelut  ja muutkin kunnalliset palvelut edellyttävät suurempia kokonaisuuksia, se on myönnettävä myös Lapissa. Palveluita ei mitata vain kilometreissä vaan myös laadussa ja toimitusvarmuudessa, siksi väestöpohjien on oltava muutamaa tuhatta suurempia. Ei kuitenkaan niin suuria, kuin mitä uusin sote-lakilunnos synnyttäisi. Erityispalvelut voidaan organisoida lakiluonnosta suoraviivaisemmin ja vähemmällä byrokratialla.

Kumpi on kivempaa, että kunnille jää tilinumeron rooli ja murto-osa nykyisistä tehtävistä vai tulisiko vielä katsoa kuntauudistuskortti? Onko ihan tosi että lappilainen kunta mieluummin antaa päätösvallan kasvottomalle kuntayhtymälle kuin sopii asioista naapurikuntien kanssa? Toteutuessaan esitetyllä mallilla sote-palveluiden irrottaminen peruskunnasta johtaisi ennen pitkää joka tapauksessa tynkäkuntien liitoksiin.  


Pitäisikö vetää henkeä ja todeta että, pahus, sote-kenkälusikka pelitti ja pelotti ja kuntauudistukseen on palattava. Tehdään uudet reippaat ranneliikkeet ja hups, tällätään Lappiin vaikka 5-6 kuntaa, yksi sairaanhoitopiiri riittää mainiosti. Koska kuitenkin haluamme nahistella keskenämme, joka vuosi järjestetään pesäpallo-otteluita ja lumisotia uusien kuntien välille, tarvittaessa myös kylätappeluita. Olisi se sote-lakiluonnosta  ja sen todennäköisiä seurauksia parempi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti