Syysiltojen hämärtyessä voi askarrella häkkyröitä. Tarvitaan
Suomen kartta, kunnat, kenkälusikka sekä sosiaali- ja terveyspalvelut.
Reippaalla ranneliikkeellä jaetaan Suomi viiteen alueeseen, joille rakennetaan
hallintoapparaatti järjestämään sosiaali- ja terveyspalvelut. Alueellinen
sote-apparaatti järjestää sosiaali- ja
terveyspalvelut sopimalla palveluiden tuottamisesta ison kaupungin ja/tai kuntayhtymän kanssa.
Jokaisen nykyisen kunnan on joko oltava iso kunta tai kuuluttava kuntayhtymään,
joka kykenee tuottamaan kuntien nyt tuottamat sote-peruspalvelut ja perustason
erikoissairaanhoidon palvelut. Tuottamisvastuiset kunnat ja kuntayhtymät voivat ostaa sosiaali- ja terveyspalveluita
toisiltaan, yksityisiltä yrityksiltä ja
yhdistyksiltä. Sote-alueen ja tuottamisvastuisen kunnan/kuntayhtymän välisen
sopparin hyväksyy sosiaali- ja
terveysministeriö. Lapissa sosiaali- ja
terveyspalveluita tuottavia kuntayhtymiä olisi yksi, ehkä kaksi, mikäli
Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin nenä pysyisi päivystysasetuksen jälkeen pinnan
yläpuolella.
-Kunta - siis se kunta mitä on jäänyt jäljelle kun
sote-palvelut on siirretty tuottajakuntaan/kuntayhtymään - maksaa alueellisen
sote-apparaatin lähettämän laskun. Käytännössä sote-apparaatilla on avoin
piikki kunnan tilille. Sote-palveluista jäljelle jääneellä kunnalla ei ole
sanomista eikä sen kanssa ole velvoitetta neuvotella. Kaikesta tästä voidaan askarrella hauskan näköinen häkkyrä,
jossa kukaan ei ole vastuussa mistään.
Jos joku ei ymmärtänyt mitä tämä tarkoittaisi käytännössä, ei se mitään,
ei kukaan muukaan ymmärrä.
Edellä kuvatulla palvelurakenteella uskotaan saatavan aikaan
kansalaisille hyvinvointia ja terveyttä. Rakenteella turvataan lähipalvelut ja tasa-arvoiset,
yhdenvertaiset, toimivat ja integroituneet sosiaali- ja terveyspalvelut
vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti.
Kuka uskoo? Ehkä joku, ihan oikeasti. Moni on uskovinaan, on
pakotettu uskomaan tai uskoo hyötyvänsä jos esittää uskovaa. Uskosta uusimmassa
sote-lakiluonnoksessa on kyse. Suunnitellun palvelurakenteen ja lakiluonnoksen tavoitteiden välillä ei ole siltoja eikä välittäviä prosesseja. Lausunnot lakiluonnoksesta
on annettava uskon varassa, kukaan ei tiedä mitä lakiluonnos käytännössä
tarkoittaa ja mitä se toteutuessaan toisi tullessaan. Lakiluonnos ottaa uuden
radikaalin asennon suhteessa länsimaiseen ajattelutapaan, jonka mukaan yhteiskunnallisten
toimintojen järjestämis- ja rahoitusvastuuta ei voida erottaa.
Mutta back to Basics.
Alunperinhän piti tehdä kuntauudistus. Kun kuntauudistus
meni puihin, alettiin rakentaa sote-uudistusta kuntauudistuksen kenkälusikaksi.
Sote-lakiluonnos sai kunnat kalpenemaan, kun ne kuulivat että 50-60 % niiden
rahoista ja henkilöstöstä napataan sote-kuntayhtymiin ja kunnat toimivat jatkossa
sote-palvelut maksavina tilinumeroina. Loppukuntaan jäisi toki jotain, mutta
niin vähän, että hyvällä syyllä voisi kysyä, mihin kuntia enää tarvitaan. Ei
ainakaan niin montaa.
Yksi kuntien optio on ajatella että tökkää se tämäkin
sote-uudistus. Perustuslakiin. Eduskuntavaaleihin. Kuntien jurputukseen. Normaaliin
säheltämiseen, sössimiseen ja riitelyyn. - Pandoran lipas on kuitenkin avattu
ja valtiovalta on osoittanut pystyvänsä tuottamaan hengästyttäviä esityksiä. Jos tämä ei mene läpi, hitsi, ne tulevat
uudelleen. Jotakinhan palvelurakenteelle on joka tapauksessa tehtävä, sen
suhteen ei päätä voida pistää pusikkoon pitkäksi aikaa. (Tai ainahan me
voidaan yrittää).
Kuulun kuntauskovaisiin. Olkoon se naiivia tai konservatiivista
- sama se sille - kunta on ihmisten demokratiayhteisö, se tuottaa välittömät
peruspalvelut, kerää veroja ja valtion avulla rahoittaa toimintansa. Minusta on arvokasta, että ihmisillä on mahdollisuus kuulua johonkin
yhteiskunnalliseen lähiyhteisöön kuten kuntaan. Totta kai tiedän, että kunnat voivat olla
ihan kamalia klikkiytyneitä paikalliskorruption pesiä, mutta parhaimmillaan ne
mahdollistavat ihmisille toimivan ja kiinnostavan demokratia-areenan. Nykyihmiset eivät elä vain nettiverkostoissa ja
virtuaaliyhteisöissä. Ihminen on myös paikallinen eläjä.
Sote-palvelut ja
muutkin kunnalliset palvelut edellyttävät suurempia kokonaisuuksia, se on
myönnettävä myös Lapissa. Palveluita ei mitata vain kilometreissä vaan myös
laadussa ja toimitusvarmuudessa, siksi väestöpohjien on oltava muutamaa tuhatta
suurempia. Ei kuitenkaan niin suuria, kuin mitä uusin sote-lakilunnos
synnyttäisi. Erityispalvelut voidaan organisoida lakiluonnosta
suoraviivaisemmin ja vähemmällä byrokratialla.
Kumpi on kivempaa, että kunnille jää tilinumeron rooli ja
murto-osa nykyisistä tehtävistä vai tulisiko vielä katsoa kuntauudistuskortti?
Onko ihan tosi että lappilainen kunta mieluummin antaa päätösvallan kasvottomalle
kuntayhtymälle kuin sopii asioista naapurikuntien kanssa? Toteutuessaan esitetyllä mallilla
sote-palveluiden irrottaminen peruskunnasta johtaisi ennen pitkää joka
tapauksessa tynkäkuntien liitoksiin.
Pitäisikö vetää henkeä ja todeta että, pahus,
sote-kenkälusikka pelitti ja pelotti ja kuntauudistukseen on palattava. Tehdään
uudet reippaat ranneliikkeet ja hups, tällätään Lappiin vaikka 5-6 kuntaa, yksi
sairaanhoitopiiri riittää mainiosti. Koska kuitenkin haluamme nahistella
keskenämme, joka vuosi järjestetään pesäpallo-otteluita ja lumisotia uusien
kuntien välille, tarvittaessa myös kylätappeluita. Olisi se sote-lakiluonnosta ja sen todennäköisiä seurauksia parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti