Surffailin Ruotsin puolen kiinteistövälittäjien sivuilla katselemassa kesämökkejä. Tiedättehän, Ruotsin maaseutu tyhjenee ja vähänkään syrjempänä, erityisesti Norrbottenin läänissä taloja, mökkejä ja tiloja myydään kummallisen halvalla hinnalla. Osa on tietysti räjähdystilassa ja ”sopivia nikkarille”. Lähtökohtaisesti olen hylännyt kaikki, joissa verhotustikin viitataan siihen, että itse pitäisi alkaa touhuta erilaisten työkalujen kanssa. Kun yritän osua naulaan, mäiskin kymmenen sentin tarkkuudella minne sattuu ja jälki on sen mukaista.
Joskus sitten eläkkeellä mökki olisi kiva. Sellainen, jossa voi asua puolet vuodesta ja pihassa kasvaa mustaviinimarjapensaita, mansikoita ja isolla aurinkoisella terassilla voi syödä aamiaiseksi voilla leivottuja kalorittomia croisantteja niin monta kuin haluaa, appelsiinimarmeladin ja prästostin kanssa. Aurinko paistaa kevyesti, ei liian paahteisesti, mehiläiset surraavat riittävän etäällä ja mukava naapuri tulee kysäisemään haluaisinko purkillisen kotitekoista hunajaa.
Ruotsin kiinteistövälittäjien nettisivuilla on älytty, että ihminen on kiinnostunut paitsi aineesta, myös hengestä, ja sivut tarjoavat oivallista materiaalia sosiaaliseen tirkistelyyn. Myynnistä olevan talon ympäristöstä kerrotaan rakennuksen ja tontin lisäksi millaisia livsstilejä alueella harrastetaan. Minkä ikäistä väkeä naapurustossa elelee, siviilisääty, minkä ikäisiä lapsia lorvii vielä kotona, tulotaso ja paljonko on neliöitä käytössä. Lopullisesti alueen asujamiston sielunelämä valkenee kun tsekkaa mitä kirjoja alueella luetaan ja mitä Tv-sarjoja seurataan. Kätevää. Ja aika pienellä lisävaivalla voi selvittää myös, mitä puoluetta kullakin alueella äänestetään, jos siinä nyt on jotakin kiinnostavaa, kaikki ruotsalaisethan ovat sisimmältään arlalaisia
demareita.
Loppupeleissä on hankalaa päättää, millaisia naapureita
haluaisin. Mistä voi päätellä että ihminen on mukava tai kiinnostava? Ei ainakaan
iästä, asuinneliöistä tai tuloista. Kirjoista? Kuulun Tampereen Tillikassa
istuneeseen ikäluokkaan, jonka tapana oli selvittää viiteryhmän kokoonpanoa
luettujen kirjailijoiden perusteella. Toisinaan se oli kilpaluettelointia ja
enemmän osoitus mahtailun halusta ja
tekoälykköydestä kuin mistään muusta. Poliittisesti olen
huomannut olevani ahdasmielinen. Minusta tuntuu, että en haluaisi että
naapurustossani olisi ainakaan paljoa persuja äänestäviä. Hankalaa tunnustaa, koska samalla kerron olevani
tilastollinen keski-ikäinen toimihenkilönainen, joka vierastaa persujen
arvomaailmaa. Niin olenkin, mitä sitten?
Symppaan persuissa sitä porukkaa, joka vaatii reilua ja avointa politiikkaa
ja nostaa korruptiota ja hyvä veli-kerhoja framille. Mutta kun Rovaniemen kesäkuun valtuustossa persujen ryhmän
nokkamies huusi puheenvuoroa pitäneelle naisvaltuutetulle ”älä sössötä”, minun henkinen pikkurillini
kohosi. Vähän tapoja, hei? Olemmeko itsemme stereotypioita ja
tilastollisia keskiarvoja?
Haluaisinko itseni oloisia ja tapaisia naapureita?
Helpottaisihan se elämää, ei tulisi yllätyksiä, mutta olisi se kyllä tuhottoman
tylsää, hohhoijaa. Ehkä mieluiten halusin, että naapurusto olisi kuin
pallomeri, jossa on erikokoisia,-värisiä ja -muotoisia palloja. Naapurustomeressä voisi
kahlata kun huvittaa, mutta tarvittaessa saa vetäytyä omiin oloihinsa.
Ruotsalaisen sosiaalista minusta ei kyllä tule. Joku raja.
Mutta joitakin nikkaritaitoja ihmisellä on syytä olla, edes
sen verran että saa taulun seinään. Siksi odotankin innoissani kansalaisopiston
kurssiesitettä. Eläkevuosia odotellessa kesämökin hankintaa on syytä alkaa pohjustamaan ja hankkiutua puutyökurssille. Mistä päästä vasaraan otetaan
kiinni? Tästä alkaa kehitys.
Keräntöjärveltä ja Parkalompolosta voi löytyä hyväkuntoisiakin tyhjiä taloja. Voit käydä kyselemässä vaikkapa Keräntöjärven entisestä kyläkaupasta (R. Turk). Noilta seuduilta löytyy hienoa metsälapin luonto. Naakajärven Ekopark on lähellä ja kalaisa Naakajärvikin.
VastaaPoista