Tässä välillä olen ehtinyt olla ulkomailla ja lentsussa,
jotka kokemuksena muistuttavat toisiaan. Molemmissa on jotenkin pihalla arjesta
ja normaalista. Ulkomaa tosin oli lähimaa Norja ja lentsu jatkuu vielä.
Lentsu-matkalla tuntuu olevan paljon muutakin väkeä, ja lehdissä luvataan, että
helmikuussa tulee oikein kunnon trippi, ellei ole rokottanut itseään.
Jonkinasteinen sairastelu on melkeinpä mukavaa. Kun
kuumemittari näyttää 37, aikuinen ihminen on jo siinä kunnossa että tärisee ja
hytisee, pääkoppa ei toimi sitäkään vähää kuin normaalisti ja keuhkot alkavat
lupaavasti vingahdella. Silloin on kerrassaan ihanaa kömpiä peiton alle, avata
radio ja aloittaa epämääräinen lillunta unen ja valveen rajamaastossa
kuunnellen yle ykkösen hyvin toimitettuja asiaohjelmia ja konsertteja, joissa
ei synny äkillisiä rähähdyksiä tai mekkaloita unta häiritsemään. Ylepuhe on
myös mainio, mutta hapannuin sille siinä vaiheessa kun ohjelmistoon ilmestyi
urheilua ja kieltämättä siellä on aika paljon uusintoja. Kuuntelen muutenkin
aika paljon radiota, se jotenkin sopii minulle, yksinkertaiselle sielulle. Televisiota
en omista, se on jotenkin liian vaativa kun siinä on sekä ääni että kuva ja
vielä yhtä aikaa.
Ei suhteeni kaikkiin radio-ohjelmiinkaan ole samanlainen ja
eri kanavat vastaavat eri tarpeeseen. Erityisessä kiitollisuudenvelassa olen
myös yleX:lle. Utsjoella asuessani pari
kesää sitten siellä oli ihan kamalasti sopuleita ja myyriä. Sopulit rähisivät
pääosin ulkona keskenään, mutta myyrät olivat pahuksen sosiaalisia ja pyrkivät
sisälle kaikista mahdollisista koloista ja joka tilanteessa. Kerrankin kun
kuivasin pussilakanoita ulkona, yksi myyrä oli ilmeisesti kömpinyt lepäilemään
kuin riippukeinuun pussilakanan sisään ja kulkeutui pyykin mukana sisälle. Voin
vieläkin tuntea sen pikkuruiset varpaat jalkapöydälläni, kun se liukui pois
pussilakanasta ja istahti jalkani päälle luoden suurilla pyöreillä silmillään
hämmästyneen katseen minuun: ooh, oletpa sinä iso siellä korkealla! Fiuuh,
myyrän kaappaisu pussilakanaan ja lakananyytti ulos. Reaktiot pelasivat. Ja
jatkossa pyykit kuivuivat sisällä.
Mutta takaisin yleX:ään. Olin lähdössä muutamaksi viikoksi
pois kotoani ja pelkäsin myyrien invaasiota. Sain naapuriltani hyvän vinkin
että myyrät pelkäävät ääniä, mutta ne tottuvat toistuviin ja tasaisiin ääniin,
älykköjä kun ovat. Pohdimme yhdessä, mikä
olisi mahdollisimman epätasainen ja ennakoimaton äänimaailma, joka tekisi
myyristä hermoraunioita, jos ne löytäisivät pienenkin kolon josta kurkistaa
sisään. Päädyimme yleX:ään. Latasin kanavan täysille huutamaan yötäpäivää ja
toisin kuin kaikissa muissa hetkeksi tyhjilleen jätetyissä taloissa, myyristä
ei näkynyt pipanaakaan. Radio on hieno keksintö ja yle1 ja yleX ovat hyviä kanavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti