maanantai 21. tammikuuta 2013

Matkoilla


Tässä välillä olen ehtinyt olla ulkomailla ja lentsussa, jotka kokemuksena muistuttavat toisiaan. Molemmissa on jotenkin pihalla arjesta ja normaalista. Ulkomaa tosin oli lähimaa Norja ja lentsu jatkuu vielä. Lentsu-matkalla tuntuu olevan paljon muutakin väkeä, ja lehdissä luvataan, että helmikuussa tulee oikein kunnon trippi, ellei ole rokottanut itseään.

Jonkinasteinen sairastelu on melkeinpä mukavaa. Kun kuumemittari näyttää 37, aikuinen ihminen on jo siinä kunnossa että tärisee ja hytisee, pääkoppa ei toimi sitäkään vähää kuin normaalisti ja keuhkot alkavat lupaavasti vingahdella. Silloin on kerrassaan ihanaa kömpiä peiton alle, avata radio ja aloittaa epämääräinen lillunta unen ja valveen rajamaastossa kuunnellen yle ykkösen hyvin toimitettuja asiaohjelmia ja konsertteja, joissa ei synny äkillisiä rähähdyksiä tai mekkaloita unta häiritsemään. Ylepuhe on myös mainio, mutta hapannuin sille siinä vaiheessa kun ohjelmistoon ilmestyi urheilua ja kieltämättä siellä on aika paljon uusintoja. Kuuntelen muutenkin aika paljon radiota, se jotenkin sopii minulle, yksinkertaiselle sielulle. Televisiota en omista, se on jotenkin liian vaativa kun siinä on sekä ääni että kuva ja vielä yhtä aikaa.  

Ei suhteeni kaikkiin radio-ohjelmiinkaan ole samanlainen ja eri kanavat vastaavat eri tarpeeseen. Erityisessä kiitollisuudenvelassa olen myös yleX:lle.  Utsjoella asuessani pari kesää sitten siellä oli ihan kamalasti sopuleita ja myyriä. Sopulit rähisivät pääosin ulkona keskenään, mutta myyrät olivat pahuksen sosiaalisia ja pyrkivät sisälle kaikista mahdollisista koloista ja joka tilanteessa. Kerrankin kun kuivasin pussilakanoita ulkona, yksi myyrä oli ilmeisesti kömpinyt lepäilemään kuin riippukeinuun pussilakanan sisään ja kulkeutui pyykin mukana sisälle. Voin vieläkin tuntea sen pikkuruiset varpaat jalkapöydälläni, kun se liukui pois pussilakanasta ja istahti jalkani päälle luoden suurilla pyöreillä silmillään hämmästyneen katseen minuun: ooh, oletpa sinä iso siellä korkealla! Fiuuh, myyrän kaappaisu pussilakanaan ja lakananyytti ulos. Reaktiot pelasivat. Ja jatkossa pyykit kuivuivat sisällä.

Mutta takaisin yleX:ään. Olin lähdössä muutamaksi viikoksi pois kotoani ja pelkäsin myyrien invaasiota. Sain naapuriltani hyvän vinkin että myyrät pelkäävät ääniä, mutta ne tottuvat toistuviin ja tasaisiin ääniin, älykköjä  kun ovat. Pohdimme yhdessä, mikä olisi mahdollisimman epätasainen ja ennakoimaton äänimaailma, joka tekisi myyristä hermoraunioita, jos ne löytäisivät pienenkin kolon josta kurkistaa sisään. Päädyimme yleX:ään. Latasin kanavan täysille huutamaan yötäpäivää ja toisin kuin kaikissa muissa hetkeksi tyhjilleen jätetyissä taloissa, myyristä ei näkynyt pipanaakaan. Radio on hieno keksintö ja yle1 ja yleX ovat hyviä kanavia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti