keskiviikko 12. joulukuuta 2012
Valkoisten hulpioiden talousoppi
Tein aamuaskareet levollisesti. Kävelin hitaasti ja kuljettelin tavaroita yksitellen pitkin huushollia, laskin välillä käsistäni ja suuntasin taas uuteen puuhaan, aivan kuin netissä selaillen liukuu asiasta toiseen aivojen pintakerroksen varassa. Oivalsin uuden tavan pitää harjakiharrinta niin että hiukset eivät kiharru liikaa ja kääntyvät sopivasti taaksepäin. Aina oppii jotakin uutta.
Jatkoin opintojani ja kaivoin esiin ompelukoneen. Ompelin ystävättäreni Marimekko-kankaaseen päärmeet, kaksi kappaletta, siis yksi molempiin päihin. Päärmeiden avulla kangas muutti kutsumanimensä pöytäliinaksi. Mittaamiseen, silittämiseen, nuppineulottamiseen, kahvin keittoon ja juomiseen sekä lopulta ompeluun käytin kaksi tuntia eikä ompeleista tullut edes suoria. Jos olisin Shangaissa tekstiilitehtaassa ompelulinjalla, saisin rivakat potkut tällä työtahdilla.
Mutta ihan totta! Jäin taivastelemaan sinänsä kauniin kankaan valkoisia kolmen sentin levyisiä hulpiota, jotka lesottavat kahden puolen muuten tummakuvioista kangasta. Tekstinä Marimekko OYJ Suomi-Finland, suunnittelijan ja kankaan nimi. Kenen tahansa silmä sanoo, että kangas on hulpiolla pilattu. Onko kolmen sentin valkoiseen hulpioon päädytty jossain firman bränditeamissa? Myydäänkö valkoisen hulpion kankaita vain Suomessa. Vain meille suomalaisille ja venäläisille? Tuttavani kävi hiljan New Yorkissa, hitsin harmi, etten pyytänyt häntä käymään Marimekon myymälässä katsomassa oliko siellä kankaissa valkoiset huliopt. Valkoisia hulpioita ei voi ihminen ymmärtää.
Viimeisten taloutta koskevien hätähuutojen perusteella Suomesta puuttuvat ulkomaille kaupaksi käyvät tuotteet ja taloudelliset innovaatiot. Muihin eurooppalaisiin verrattuna suomalaiset tuotteet ovat Yhdysvaltain markkinoilla 26 sijalla. Reseptiksi hätään tarjotaan, että Suomessa työaikaa pitäisi jatkaa, palkkoja alentaa ja kaikin tavoin pyrkiä lähemmäksi Shanghain tekstiilitehtaan olosuhteita. Höpsis. Talous on käyttäytymistiedettä ja jokaisen ekonomistin ja työmarkkinatyypin täytyy älytä että jos valkoiset hulpiot eivät katoa Marimekon kankaista, hukka meidät perii. Sellaisesta se alkaa, uskokaa pois vain.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti