keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Hedelmäkakkua

Aamiaisen ja hiihtolenkin välissä leivoin englantilaisen hedelmäkakun ja ajattelin Juhana Vartiaista, jonka mielestä ikääntyville ihmisille voidaan maksaa pienempää palkkaa koska he ovat vähemmän tuottavia työelämässä. Valtion taloudellisen tutkimuskeskus on soveltavan taloudellisen tutkimuksen asiantuntijayksikkö, joka tuottaa tutkimustietoa talouspoliittisen päätöksenteon ja sen vaihtoehtoja koskevan keskustelun tueksi, kertoo internet. Siis Juhana Vartiainen on syytä ottaa vakavasti.
Myös hedelmäkakku on vakava asia. Olen reilut kaksikymmentä vuotta valmistanut hedelmäkakun saman manuaaliin pohjalta soveltaen. Vuosien saatossa toistuvien työprosessien tuoman kokemuksen ja tiedon perusteella olen kehittänyt hedelmäkakun leipomista siten, että nyt tekemäni hedelmäkakku on huomattavasti herkullisempi kuin alkuperäinen, manuaalin mukainen hedelmäkakku. Erilaisilla työvaiheisiin liittyvillä yksityiskohdilla olen pystynyt sellaiseen laadunvarmistukseen että epäonnistumisen mahdollisuus on lähes minimoitu. Joitakin työvaiheita olen pystynyt jopa tehostamaan ja aikaa kakun valmistamiseen menee vähemmän kuin jos sen tekisi alkuperäisen manuaalin mukaan. Tiedän vaihtoehtoisia toiminnan tapoja, jos esim. jotain tarviketta ei satukaan kaapissa olemaan. Tiedostan olemassa olevat riskit, joihin palaan myöhemmin. Joku voisi kutsua tätä ns. hiljaiseksi tiedoksi, mutta sitä se ei ole. Pidän joka joulu yhtä kovaa meteliä hedelmäkakun leipomisesta.

Tehokkuutta taikinan valmistuksessa voi lisätä paloittelemalla voin ja sokerin muovikulhoon, jonka laittaa lämpimään veteen lillumaan, siten se vaahtoontuu nopeammin. Voi ei saa ruveta sulamaan, joten ajoitusta koskeva tietämys tulee olla hallussa. Voin pehmetessä voidellaan vuoka, ei suinkaan sössäämällä voipaperin kanssa vaan työntämällä räpylä pakastepussiin ja hinkkaamalla sen avulla voi kakkuvuokaan. Käsi pysyy puhtaana eikä tarvitse käyttää arvokasta aikaa käsipesuun, sanoohan sen järki. Korppujauhojen tilalla voi aivan hyvin käyttää vehnäjauhoja tai pienikokoisia kaurahiutaleita. Vuoka jääkaappiin jäähtymään. Kirsikat, rusinat ja aprikoosinpalat olen luonnollisesti upottanut lillumaan konjakkiin. Konjakkia laitan tupla-annoksen, miksi konjakkia tuhlattaisiin kakkuun ellei se saisi rotevasti maistua? (Uskomatonta, manuaalissa ei ole edes tätä liotusvaihetta, olen aivan tuohduksissani). Samoin kirsikoita laitetaan tupla-annos. Manuaalissa ei puhuta mitään kirsikoiden väristä, mutta kakussa pitää olla punaisia ja vihreitä kirsikoita. Ne maistuvat aivan erilaisilta ja kakusta tulee kauniimpi, jotenkin eloisampi ja kommunikoivampi. Käsittämätön ongelma on, että joulun aikaan edes Rovaniemen kokoisessa kaupungissa ei myydä kuin punaisia kirsikoita. Vihreitä kirsikoita on ryhdyttävä metsästämään hyvissä ajoin jo loppukesästä ja ne on syytä muistaa jos käy esimerkiksi Helsingissä tai Norjassa, jossa on huomattavasti tasokkaammat leipomatarvikevalikoimat kuin Suomessa. Pelkästään yhden kakkutarvikkeen hankinta edellyttää ennakointia, pidemmän aikavälin suunnittelua ja mahdollisesti myös kansainvälistymistä. Ei todellakaan ole mitään amatöörien hommaa.


Keskeisin riski liittyy kakun paistolämpötilaan, siinä on vielä kehityspotentiaalia. Vakuutan, että olen valmis kehittämään taitojani kakun paistossa ja tarvittaessa otan käyttöön uutta teknologiaa, mutta edellytän sovellusohjelmilta nykyistä parempaa laatua ja niiden on oltava käyttövalmiita hankittaessa.  Ohjeen mukaan kakku paistetaan 175 asteen lämmössä 45 minuuttia.  Käytännössä paiston loppupuolella on syytä hiukan alentaa lämpötilaa ja pidentää paistoaikaa koska taikinan ainekset ovat raskaat ja riski että kakku jää raa`aksi, on suuri. Samalla on syytä painottaa uunin lämpö alalämpöön, mutta tässä on syytä olla varovainen. Paisto-olosuhteissa tapahtuva muutos kasvattaa riskiä lähes sietämättömäksi.  Uusi tai vieras uuni voi aiheuttaa yllätyksen koska uunien asteet voivat vaihdella paljonkin ja ylä- ja alalämpö voivat olla mitä sattuu. Tuntemattomien uunien käyttäytymistä voi joskus joutua tutkimaan joidenkin koepaistosten, esim. teeleipien avulla. Paistovaihe vaatii kokemuksen ja huolellisuuden lisäksi kylmähermoisuutta ja stoalaista tyyneyttä. Lopultakin elämä ja hedelmäkakku on otettava vastaan sellaisina kuin ne tulevat. Ryhdikkäästi ja tyynenä.

Mutta entä Juhana Vartiainen?  Voiko Juhana Vartiaiseen suhtautua kuin hedelmäkakkuun?

Vaikea sanoa. Mutta joka tapauksessa, valtiovarainministeriön alaisen VATT:n johtajan ajatus kertoo hänen käsityksestään sekä työelämästä että ihmisestä. Ajatteleeko Vartiainen työn olevan teollista liukuhihnatyötä, jossa yksilöt sorminäppäryydellä kilpailevat liukuvan hihnan tahdin kanssa?  Jossa työn tulos ja tuotemäärät ovat laskettavissa kappaleina? Vanhemmiten näppäryyteen ja motoriseen toistoon liittyvät kyvyt voivat heiketä, en tiedä, mutta aivan hyvin näin voi olla. -Suurimmassa osassa työtehtäviä työn tulos ja tuottavuus syntyy  kuitenkin ihmisten yhteistoimintana, jossa tarvitaan erilaisia työpanoksia. Tarvitaan niitä, jotka ensimmäistä kertaa lukevat manuaalia ja uskovat että sen mukaan kuuluu toimia, mutta porukassa on syytä jonkun hallussa olla kumuloitunutta tietoa mitä muuta pitää osata. Useimmissa töissä, etenkin palvelualoilla ja Vartiaisen edustamalla julkisella sektorilla tuottavuuden arviointi on hyvin paljon arvostuskysymys ja riippuvainen arvioinnin näkökulmasta. Onko tuottavampaa laatia monta heppoista raporttia vai yksi kunnollinen?

Miksi palkkaa pitäisi alentaa vain ikääntyviltä mikäli työteho laskee? Ilman suurempaa mielikuvitusta voi keksiä monia hyviä syitä palkanalennukseen: yleinen vetämättömyys, laiskuus, tyhmyys, lasten tai pelien parissa valvotut yöt ja juopottelu vievät terää keneltä tahansa, harhaileva ajattelu, keskittymättömyys, hidas puhe- ja kävelytapa, kymmensormijärjestelmän osaamattomuus, asenteelliset ongelmat kuten esim. vaatimus että hoitotyössä pitäisi ihmisiä kohdella jotenkin kunnioittavasti ja inhimillisesti. Esimerkkejä työnteon hidasteista ei ole vaikea löytää. Meitä riittää.


Reflektoiva kakunpaistaja on hankala, sellainen kyseenalaistaa kakkumanuaalin ohjeita, huomauttaa epäkohdista ja korottaa äänensä kun tietoteknologiamonopoli taas kerran myy kalliilla hinnalla keskentekoista ohjelmaansa jonka " sisällön saatte ihan itse kehittää omia kakuntekotarpeitanne vastaavaksi".  On totta, että kokenut hedelmäkakun tekijä tulee ärtyisäksi, jos noviisien tahdon mukaan on uudelleen aloitettava alusta pohjamanuaalista. Kokenut kakunpaistaja alkaa pitää luentoa kuinka ihminen kehittyi ihmiseksi koska esi-isämme siirsivät kokemusta ja tietoa toisilleen. Sitä kutsutaan oppimiseksi, jokaisen ei tarvitse aloittaa uudelleen alusta.

Juhana Vartiainen haluaa kuria ja järjestystä. Työpaikalla ollaan tekemässä tulosta eikä hengailemassa. Omalla laillaan se on virkistävää näiden haltioituneita huntutansseja ja sinisiä ajatuksia kouhkaavien maksettujen konsulttien sijaan. Sama asia sanotaan suoraan. Luulen että niitä valtiovarainministeriön tyyppejä, jotka yrittävät saada eläkeikää kohoamaan, sapettaa vimmatusti. Vartiainen ei voisi paremmin vetää mattoa heidän altaan. 


Jotenkin on sellainen olo kuin jotakin olisi  yhteiskunnassa yhtäkkiä muuttunut vai olenko muuten vain herännyt hetkeksi? Pitäisikö tässä jotenkin valpastua ja kakkumanuaalien sijaan silmäillä mitä ympärillä tapahtuu? Huhuu?









2 kommenttia:

  1. Juhana Vartiaiseen ei kannata reagoida mitenkään. Veltto tyyppi, vaikkakin kekseliäs vedättäjä. Voin olla täysin väärässäkin, kun en tunne kaveria kovin hyvin. Tapasin hänet joskus 1960-1970 lukujen vaihteessa erilaisissa seminaareissa ja tapahtumissa, joita esimerkiksi sos.dem.nuorten keskuslitto ja muut vasemmistolaiset kuppikunnat tuohon aikaan järjestivät siellä sun täällä. - Ihmettelen vaan nykyistä mediaväkeä, joka laukkaa jokapäivä kenen hyvänsä laukojan perässä.
    Kai tämä on sitä yhteiskunnallista keskustelua.
    Ps. Hyvä kuva muuten itsestäsi. Oikea Kurun metsien pitkälle katseleva ilme. Persoonallinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jukka, kaikista kommenteistasi.
      Vartiaisen kohdalla reaktioiden miettimisen tekee hankalaksi juuri se, että hän saa asemansa vuoksi paljon tilaa mediassa auktoriteettien lokerossa. Lisäksi hän on meillä töissä.

      Poista