Blogin kirjoittamisen aloittaminen on samanlaista kuin monet muut asiat, joita elämässään lykkäilee eteenpäin odottelemaan parempia hetkiä. Hetkiä, jolloin on aikaa, on ryhtynyt ajattelemaan järkeviä ajatuksia tai on verbaalisesti nasakassa valmiustilassa. -Samalla tavallahan ajattelee, että ensi syksynä teen jonkin ison elämänmuutoksen, jota nyt tässä hauduttelen. Syksyihin ladatun muutoksen odotuksen voi hätäpäissään yhdistää vaikka taaksepäin kaukaiseen aikaan, jolloin syksyllä ikävystyttävän kesän jälkeen aloitti koulun käynnin. Uudelta luokalta, jotenkin toisenlaisena.
Kirjoitan kaikesta mitä mieleen juolahtelee, ihmettelen elämän menoa, sekä omaa että muiden. Juuri tänään on ollut pimenevä kaamospäivä. Aamulla oli tavallista aikaisempi herätys vaikka oli sunnuntai, oli keitettävä kaurapuuro ja kahvi, tehtävä eväsleivät ja pakattava pala englantilaista hedelmäkakkua kauas lähtevän mukaan.
Lyhyestä päivästä tulee vielä lyhyempi kun uuden toimivan internetyhteyden innoittamana seikkailee lukemassa asioita, joilla nyt ei ole kummoistakaan merkitystä tai katselee nrk:n arkistosta ohjelmapätkiä. Kun päivän hämärä on vaihtunut iltapäivän pimeydeksi on hyvä lunastaa jokapäiväinen ulkoilu ja tähystellä hiljaista jokirantaa ja kaupunkia. Myönnän nauttivani jouluvaloista ja tunnen piston sielussani moisesta kevytkenkäisyydestä, tulisihan kaikkea energian tuhlaamista muistaa huolellisesti paheksua. Skypekin aloitti toimimisen tänään. Yhä enemmän voi kommunikoida maailman kanssa, ja päinvastoin, maailma minun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti