Aamiaisen ja hiihtolenkin välissä leivoin englantilaisen hedelmäkakun ja
ajattelin Juhana Vartiaista, jonka mielestä ikääntyville ihmisille voidaan
maksaa pienempää palkkaa koska he ovat vähemmän tuottavia työelämässä. Valtion
taloudellisen tutkimuskeskus on soveltavan taloudellisen tutkimuksen
asiantuntijayksikkö, joka tuottaa tutkimustietoa talouspoliittisen
päätöksenteon ja sen vaihtoehtoja koskevan keskustelun tueksi, kertoo internet.
Siis Juhana Vartiainen on syytä ottaa vakavasti.
Myös hedelmäkakku on vakava asia. Olen reilut kaksikymmentä vuotta
valmistanut hedelmäkakun saman manuaaliin pohjalta soveltaen. Vuosien saatossa toistuvien
työprosessien tuoman kokemuksen ja tiedon perusteella olen kehittänyt
hedelmäkakun leipomista siten, että nyt tekemäni hedelmäkakku on huomattavasti
herkullisempi kuin alkuperäinen, manuaalin mukainen hedelmäkakku. Erilaisilla
työvaiheisiin liittyvillä yksityiskohdilla olen pystynyt sellaiseen
laadunvarmistukseen että epäonnistumisen mahdollisuus on lähes minimoitu.
Joitakin työvaiheita olen pystynyt jopa tehostamaan ja aikaa kakun
valmistamiseen menee vähemmän kuin jos sen tekisi alkuperäisen manuaalin
mukaan. Tiedän vaihtoehtoisia toiminnan tapoja, jos esim. jotain tarviketta ei
satukaan kaapissa olemaan. Tiedostan olemassa olevat riskit, joihin palaan
myöhemmin. Joku voisi kutsua tätä ns. hiljaiseksi tiedoksi, mutta sitä se ei
ole. Pidän joka joulu yhtä kovaa meteliä hedelmäkakun leipomisesta.
Tehokkuutta taikinan valmistuksessa voi lisätä paloittelemalla voin ja sokerin
muovikulhoon, jonka laittaa lämpimään veteen lillumaan, siten se vaahtoontuu
nopeammin. Voi ei saa ruveta sulamaan, joten ajoitusta koskeva tietämys tulee
olla hallussa. Voin pehmetessä voidellaan vuoka, ei suinkaan sössäämällä
voipaperin kanssa vaan työntämällä räpylä pakastepussiin ja hinkkaamalla sen avulla
voi kakkuvuokaan. Käsi pysyy puhtaana eikä tarvitse käyttää arvokasta aikaa
käsipesuun, sanoohan sen järki. Korppujauhojen tilalla voi aivan hyvin käyttää vehnäjauhoja
tai pienikokoisia kaurahiutaleita. Vuoka jääkaappiin jäähtymään. Kirsikat,
rusinat ja aprikoosinpalat olen luonnollisesti upottanut lillumaan konjakkiin.
Konjakkia laitan tupla-annoksen, miksi konjakkia tuhlattaisiin kakkuun ellei se
saisi rotevasti maistua? (Uskomatonta, manuaalissa ei ole edes tätä
liotusvaihetta, olen aivan tuohduksissani). Samoin kirsikoita laitetaan
tupla-annos. Manuaalissa ei puhuta mitään kirsikoiden väristä, mutta
kakussa pitää olla punaisia ja vihreitä kirsikoita. Ne maistuvat aivan
erilaisilta ja kakusta tulee kauniimpi, jotenkin eloisampi ja kommunikoivampi. Käsittämätön
ongelma on, että joulun aikaan edes Rovaniemen kokoisessa kaupungissa ei myydä
kuin punaisia kirsikoita. Vihreitä kirsikoita on ryhdyttävä metsästämään
hyvissä ajoin jo loppukesästä ja ne on syytä muistaa jos käy esimerkiksi Helsingissä
tai Norjassa, jossa on huomattavasti tasokkaammat leipomatarvikevalikoimat kuin
Suomessa. Pelkästään yhden kakkutarvikkeen hankinta edellyttää ennakointia,
pidemmän aikavälin suunnittelua ja mahdollisesti myös kansainvälistymistä. Ei
todellakaan ole mitään amatöörien hommaa.
Keskeisin riski liittyy kakun paistolämpötilaan, siinä on vielä
kehityspotentiaalia. Vakuutan, että olen valmis kehittämään taitojani kakun
paistossa ja tarvittaessa otan käyttöön uutta teknologiaa, mutta edellytän
sovellusohjelmilta nykyistä parempaa laatua ja niiden on oltava käyttövalmiita
hankittaessa. Ohjeen mukaan kakku paistetaan 175 asteen lämmössä 45
minuuttia. Käytännössä paiston loppupuolella on syytä hiukan alentaa
lämpötilaa ja pidentää paistoaikaa koska taikinan ainekset ovat raskaat ja
riski että kakku jää raa`aksi, on suuri. Samalla on syytä painottaa uunin
lämpö alalämpöön, mutta tässä on syytä olla varovainen. Paisto-olosuhteissa
tapahtuva muutos kasvattaa riskiä lähes sietämättömäksi. Uusi tai vieras
uuni voi aiheuttaa yllätyksen koska uunien asteet voivat vaihdella paljonkin ja
ylä- ja alalämpö voivat olla mitä sattuu. Tuntemattomien uunien käyttäytymistä
voi joskus joutua tutkimaan joidenkin koepaistosten, esim. teeleipien avulla.
Paistovaihe vaatii kokemuksen ja huolellisuuden lisäksi kylmähermoisuutta
ja stoalaista tyyneyttä. Lopultakin elämä ja hedelmäkakku on otettava vastaan
sellaisina kuin ne tulevat. Ryhdikkäästi ja tyynenä.
Mutta entä Juhana Vartiainen? Voiko Juhana Vartiaiseen suhtautua kuin
hedelmäkakkuun?
Vaikea sanoa. Mutta joka
tapauksessa, valtiovarainministeriön alaisen VATT:n johtajan ajatus kertoo
hänen käsityksestään sekä työelämästä että ihmisestä. Ajatteleeko Vartiainen työn
olevan teollista liukuhihnatyötä, jossa yksilöt sorminäppäryydellä kilpailevat
liukuvan hihnan tahdin kanssa? Jossa
työn tulos ja tuotemäärät ovat laskettavissa kappaleina? Vanhemmiten
näppäryyteen ja motoriseen toistoon liittyvät kyvyt voivat heiketä, en tiedä, mutta
aivan hyvin näin voi olla. -Suurimmassa osassa työtehtäviä työn tulos ja
tuottavuus syntyy kuitenkin ihmisten yhteistoimintana,
jossa tarvitaan erilaisia työpanoksia. Tarvitaan niitä, jotka ensimmäistä
kertaa lukevat manuaalia ja uskovat että sen mukaan kuuluu toimia, mutta
porukassa on syytä jonkun hallussa olla kumuloitunutta tietoa mitä muuta pitää
osata. Useimmissa töissä, etenkin palvelualoilla ja Vartiaisen edustamalla julkisella
sektorilla tuottavuuden arviointi on hyvin paljon arvostuskysymys ja
riippuvainen arvioinnin näkökulmasta. Onko tuottavampaa laatia monta heppoista
raporttia vai yksi kunnollinen?
Miksi palkkaa pitäisi alentaa vain ikääntyviltä mikäli työteho
laskee? Ilman suurempaa mielikuvitusta voi keksiä monia hyviä syitä
palkanalennukseen: yleinen vetämättömyys, laiskuus, tyhmyys, lasten tai pelien
parissa valvotut yöt ja juopottelu vievät terää keneltä tahansa, harhaileva
ajattelu, keskittymättömyys, hidas puhe- ja kävelytapa, kymmensormijärjestelmän
osaamattomuus, asenteelliset ongelmat kuten esim. vaatimus että hoitotyössä
pitäisi ihmisiä kohdella jotenkin kunnioittavasti ja inhimillisesti. Esimerkkejä
työnteon hidasteista ei ole vaikea löytää. Meitä riittää.
Reflektoiva kakunpaistaja on hankala, sellainen kyseenalaistaa
kakkumanuaalin ohjeita, huomauttaa epäkohdista ja korottaa äänensä kun tietoteknologiamonopoli
taas kerran myy kalliilla hinnalla keskentekoista ohjelmaansa jonka "
sisällön saatte ihan itse kehittää omia kakuntekotarpeitanne vastaavaksi".
On totta, että kokenut hedelmäkakun tekijä tulee ärtyisäksi, jos
noviisien tahdon mukaan on uudelleen aloitettava alusta pohjamanuaalista.
Kokenut kakunpaistaja alkaa pitää luentoa kuinka ihminen kehittyi ihmiseksi koska
esi-isämme siirsivät kokemusta ja tietoa toisilleen. Sitä kutsutaan oppimiseksi,
jokaisen ei tarvitse aloittaa uudelleen alusta.
Juhana Vartiainen haluaa kuria ja järjestystä. Työpaikalla ollaan
tekemässä tulosta eikä hengailemassa. Omalla laillaan se on virkistävää näiden haltioituneita
huntutansseja ja sinisiä ajatuksia kouhkaavien maksettujen konsulttien sijaan.
Sama asia sanotaan suoraan. Luulen että niitä valtiovarainministeriön tyyppejä,
jotka yrittävät saada eläkeikää kohoamaan, sapettaa vimmatusti. Vartiainen ei
voisi paremmin vetää mattoa heidän altaan.
Jotenkin on sellainen olo kuin
jotakin olisi yhteiskunnassa yhtäkkiä muuttunut vai olenko muuten vain herännyt hetkeksi?
Pitäisikö tässä jotenkin valpastua ja kakkumanuaalien sijaan silmäillä mitä
ympärillä tapahtuu? Huhuu?